Hei,
Olen uusi täällä enkä oikein tiennyt pitääkö aloittaa uusi keskustelu vai kirjoittaa jonnekkin yhen otsikon alle. Olen lukenut kirjoituksia sivulla usein ennenkin, mutta en ole ennen uskaltanut kirjoittaa. Kunnes nyt kun ahdistaa ylipääsemättömän paljon. Olen vasta 25 vuotias ja nyt jo neljän vuoden ajan taistellut tämän kauhean ahdistuksen ja masennuksen kanssa. Ennen kun ne tuli sain voimia jatkaa muutaman viikon levolla ja niin kävi yleensä joka vuosi keväällä. Tänä vuonna masennus iski rajumpana jo heti tammikuun puolessa välissä. Olen ollut poissa töistä yhtämittaa 3kk ja senkin jälkeen jaksannut vaan muutaman päivän viikossa kunnes olo on taas niin huono ettei pysty olee.
”Kaverit” on jaksanut jonkun aikaa katsoa mun masennusta ja kuunnella mun valituksi kunnes aloin pikkuhiljaa huomata ettei minua enää kutsuttukkaan mukaan, kukapa haluaisi tämmösen valittajan mukaan kellä ei oo ikinä mikään hyvin.
Silloin kun jaksan laittaa itseni aamulla kuntoon töihin joudun koko päivän kasaamaan itseäni etten ala itkee asiakkaan ilkeästä kommentista tai menetä malttiani asiakkaan tai työkaverin kanssa. Onko tämä oikeasti elämää minkä mun pitää elää. Enkö ikinä tuu tuntemaan itseäni onnelliseksi. Sisällä vaan tuntuu kauhea ahditus jota koitan täyttää herkullla tai ostamalla itselleni jotain kivaa. Kiloja tulee ja paikat täyttyy turhasta tavarasta, mikä lisää vaan ahdistusta. Vielä jaksan pitää kulissia yllä sukulaisille. Mut mihin asti. Mitä tapahtuu ku ei enää pysty. Nyt jo ihmetellään miks en ollu joku päivä töissä ku tulivat moikkaamaan työpaikalle ku olivat lähettyvillä. Tähän asti oon keksinyt tekosyitä, mutta ei nekään loputtomiin riitä. Mitä tapahtuu kun esimies ei enää jaksa katella mun jatkuvaa saikuttamista ja menetän mun työpaikan. Miks mä en jaksa. Miks sattuu niin paljon. Miks on niin paha olla.