Millähän jaksaisi huomiseen?
Olen miettinyt ulos pääsyä omasta ahdingosta, kaikki alkoi syksyllä 2007 vaimoni kanssa riideltyäni hän löi kynttilä jalalla ja menetin tajuni, jonka myötä sitten menetin ammattiajolupani väärän diagnoosin johdosta, yritin jopa läänin hallituksessa asti korjata lääkärin tekemän virheen, mutta saamatta siihen korjausta, heidän mielestä ei ollut tapahtunut virhettä, ja sitten oli ammattini ja perheen toimeentulo katkolla, olinhan yksityis yrittäjä.
Siitä meni kaksikuukautta, kun minulle läheinen ihminen isäni kuoli syöpään 66vuotiaan, joka havaittiin vasta reilu kuukautta aiemmin, isäni oli erittäin läheinen ja olimmeki lähes päivittäin yhteydessä. Pelkästään isäni kuolema oli minulle niin rankka paikka että ei ole tosikaan, olihan äitini kuollut jo vuonna 1987 reilu nelikymppisenä, jonka jälkeen isäni oli paras kaverini. Sen jälkeen alkoivat isän avo-puoliso ja hänen tyttärensä riitelemään isäni jäämistöstä ja syyllistämään minua, isääni ei ehditty edes haudata kun tämä alkoi, ja alkoi tulla haasteita käräjille ja teksti viestejä joissa sanottiin ” isäsi häpesi sinua eläissään ja sanoi sen kovaan ääneen älä häpäise enään” siinä menikin viime vuoden loppuun asti ja onneksi yksikään heidän vaatimuksistaan ei mennyt läpi.
Keväällä 2008 alkoi sitten mennä enemmän alas päin kun minulla ei ollut enään ajolupaa ja ei enään kannattanut ajaa rengeillä kun polttoainen nousi niin paljon, niin jouduin myymään meidän toimeentulo lähteen, ja nyt tuloja ei enään ollut! ja paineet alkoivat nousta kun ei enään pystynyt maksamaan veroja ja muita laskuja, ja tietysti ne kohdistuivat myös perheeseen. Nyt vaimoni muutti juuri joulun alla lasten kanssa pois ja otti avioeron minusta, sekä nyt näyttää että menetän vielä asunnon ulosotto miehelle kun en pysty maksamaan verojani pois, eikä tuloja tule mistään kun on niin väsynyt että ei jaksa mennä edes lääkäriin.
Olen ollut niin masentunut jo pelkästään vaimon ja lasten pois muuton takia, sekä oman isäni kuoleman johdosta että en enään jaks hoitaa mitään asioita, ja on ihme että olen edes jaksanut tähän päivään asti. Tätä pahaa oloa ei voi tietää kun on rakkaimmat ihmiset lähtenyt pois joiden avulla on jaksanut mennä eteenpäin.
Nyt kun on menettänyt ihan kaiken niin olen alkanut miettimään mitä järkeä on tässä elämässä jossa kaikki voi mennä totaalisesti pieleen.
Millähän jaksaisi huomiseen??
Hei mazze!
Tämä päivä on nyt sinun huominen mistä eilen kysyit, millähän jaksat tähän päivään.
Miten voit nyt? Miten selvisit illasta? Mikä ajatus sinulle antaisi lohtua - voimaa - toivoa?
Tilanteesi kuulostaa tosi vaikealta. Tuli mieleen kirja 'Maan kamaralla' Ylva eggehorn; en ollenkaan tiedä kiinnostaisiko se tai olisiko siitä sinulle mitään apua, mutta itse olen siitä joskus saanut pontta omaan vaikeaan vaiheeseen. Mutta kirjat yleensä. Oletko sinut kirjaimien kanssa? Pidätkö lukemisesta? Sellaista kirjaa ei ole, että se hypähtäis pois yksinäisen ihmisen käsistä. Kirjan kanssa voi saada ahdistuneisiin ajatuksiinsa tilaa.
Onko sinulla siihen riittävästi paukkuja nyt? Jaksatko joskus ajatella sitä apuna tukalaan tilaan? - Jos olet opiskelijaluonne, voitko harkita menemistä johonkin ryhmään? Nykyään ikä ei aseta rajoituksia; ikääntyneillekin on ovet auki koulun maailmaan. Tai oletko koskaan tehnyt käsilläsi esim.puunveistoa tai työstöä tai olisiko kokkailu jotain mistä saisit jonkinlaista uutta kipinää? Muistan itse omaa masennusaikaani ajatellessa, ettei siinä vitseille ollut tilaa. En jaksanut sängystä ylös nousta. En syönyt mitään. Sitä kesti viikon verran. Makasin vaan, perustarpeet vaan saivat liikahtamaan. Kaikki oli raskasta. Ajatukset painavimpia. Muistaakseni verhotkaan ei liikahtaneet sen viikon aikana kun en jaksanut kestää valoa. Minkä verran sinä kestät valoa pimeydessäsi?
Toivotan sinulle toivoa,
voimien hiljalleen palautumisen alkamista.
Eilinen on vielä läsnä, huominen on nyt tässä, tulevaisuus kaukana muttei tavoittamattomissa.
On hyvä olla vaan nyt tässä.
Vaatimukset saa luvan menettää tehoaan; ei tarvitse nyt muuta kuin olla.
Olemisen sietämätön raskaus voi kohdattuna muuttua keveydeksi.
Aika on ystäväsi.
Tuli se aamu vihdoinkin, jota lähes koko yön odotin. En tiedä mikä ajatus tai teko antaisi voimaa tai sitten lohtua? Itse en lue kirjoja (koska vaimoni luki niitä paljon) ja on olo ettei pysty keskittymään, saati sitten aloittamaan mitään? Ja jos aloitan jotain niin kesken jää. Esimerkiksi ruuanlaitto? eipä ole ketään kenelle laittaisi niin en viitsi tehdä, Puutyöt ei ole lapset kotona jolle opettaisin kädentaidot. työt joita tekisin niitäkään ei ole enään. Kaikkia mitä mainitsit olen joskus tykännyt tehdä, mutta en enään!
Jalat ei liiku ovesta ulos vaikka pää tahtoisikin, ja jos liikuvatkin niin takaisin on jaloilla kiire. ja tämä kivillä täytetty reppu on niin raskas etten saa sitä millään pois selästä. Myönnän olen sulkeutunut taloon sisälle ja en uskalla lähteä pois, tätä paskaa on jo kestänyt niin pitkään että jotain ratkaisuja pitäisi saada, Mutta mitä? Ainoa asia joka pitää edes vähissä järjissään on pienet lapset. mutta olisiko sittenkin parempi ette he olisi ikinä tuntenut kunnolla isäänsä?
Odotan jokaista päivää tuoko se helpotusta elämään? mutta kuinka jaksan sitten odottaa?
Hei mazze!
En osaa muuta sanoa kuin, että aika jota elät on ainutlaatuinen. Se kysyy sinulta suostumista siihen, luopumisen aikaan. Kerroit vaimon lähteneen, lapset mukanaan. Taitaa olla aikamoisen ison remontin paikka sisälläsi.
Lepää rauhassa.
Ala ihan pienistä askelista. Ala pitää itsestäsi huolta.
Ainutlaatuista aikaa voisi sanoa vaikka paastoksi. Joillekin on elämäntapa elää pienellä liekillä. Se on turvallista. Isäsi menetys oli varmaan iso kolaus, jos teillä oli jotenkin toimivat suhteet.
Antaessaan jotain pois voi alkaa tulla tilaa uudelle. Mitä sisälläsi mahtaa olla raivattavaa?
-Tekeminen, toimiminen, jos sen saa jotenkin alkuun, edes pikku jutun kautta - jotain sisällä voi lähteä liikkeelle. Joku kauan sitten keskeneräiseksi jäänyt lattian lakaisu?
Toivotan sinulle rohkeutta! Ehkä silmäsi alkavat nähdä että samassa rapussa - jos asut kerrostalossa - voi vastaan tulla ihminen jonka elämä on jostain muusta syystä tukossa?
Huomenta tältä aamulta.
Tulin ajatelleeksi, että jos isäsi kanssa oli epäselviä selvittämättömiä asioita, hänen 'haihtumisensa' elämästä voi monimutkaistaa selviämistäsi. Miehen malli olet itsekin lapsillesi. Se, että olet tuossa jamassa, kertoo, ettet ole ollut 'huono' isä; kun podet epätoivoa lapsiin liittyen. Se, että vaimo lähti, ei sekään kerro, että olisit täysin epäonnistunut ihmisenä. Jokainen meistä ihmisistä tekee virheitä. Ole armollinen itselles.
Helppo kehottaa, vaikea itsekään elää todeksi. "Vain ensi askel on vaikea", sanovat ranskalaiset. - Voimia ja uskallusta kohdata vaikeuksia!