Toivottavasti menit AA-ryhmään, se on oivallinen vertaistukiryhmä jos haluaa lopettaa juomisen. Kannattaa käydä useammin kuin yhden kerran, lukea sitä kirjallisuutta ja kysellä ja jutella muiden kans.
Minä olen myös alkoholisti, toipunut sellainen ja olen iki-onnellinen ettei lapsenlapseni tarvi nähdä mummia humalassa, riitti kun lapseni näkivät.
kokemuksesta voin kertoa että naisen toipuminen alkoholismista on usein aika vaikeaa, ja alkoholisoituminen tapahtuu nopeammin ja rajummin kuin miehellä, johtunee kehojen jostain rasva- ja vesipitoisuuksista. ja yleisestihän on naisen juominen rumempaa kuin miehen, edelleen, ei nykyaika sitä ole muuttanut.
Viinakset kannattaa laittaa pois, ainakin aluksi, jos ei ole kotona viinaa, niin ei aivan niin helposti haksahda siihen jos se pitää lähteä hakemaan, ehtii järki tulla päähän ennekuin on kävellyt kauppaan, toivottavasti.
Hyviä tuloksia ovat saaneet myös Myllyhoidosta, itse en ole muuta kuin AA-ryhmässä käynyt, sekä terapiassa, ja sitten myöhemmin olen käynyt hengellisissä tilaisuuksissa, koska halusin Korkeimman Voiman suojelusta ja apua elämääni.
Nyt on kaikki hyvin, ollut jo pitkän aikaa, mutta alkuaikoina oli tosi vaikeaa ja silloin tarvii paljon tukea läheisiltä ja ryhmistä.
Hyvää jatkoa, päivä kerrallaan, toivon että onnistuu!

Moi Murehtija.

Minä olin tuon saman tunteen ja kysymysten äärellä pari vuotta sitten. Mulla juominen oli alkanut teini kokeilusta ja siitä sitten enemmän tai vähemmän tuli juotua tähän ikään asti. Olen 42 vee nais ihminen. Mun molemmat vanhemmat joivat sekä siskoni ja veljeni eli geeneissä tää meillä on. Loppuaikana juominen lisääntyi ja viikossa oli vain muutama selvä päivä enkä uskonut koskaan pystyväni olemaan ilman alkoholia. Isäntä ihme ja kyllä jotenkin sieti minua, tosin otin vain iltaisin mutta silti. Korkki meni kiinni mulla 13.8.2012. Se vain loppui. Olin jo suunnitellut ja yrittänytkin jo monta kertaa mutta nyt ilmeisesti aika oli kypsä tälle. Se ensimmäinen viikonloppu oli kyllä karmea, ahdisti ja oli älyttömän paha olo. Luin kaikenlaisia viinaan liittyviä kirjoja ja luin muiden tarinoita juomisesta. Olin käyttänyt juomista pään tyhjentämiseen ja se on ollut se suurin vaikeus kun tuttua ja turvallista tyhjennystä ei enää ollut. Se tuottaa välillä vieläkin vaikeuksia enkä hyvää tyhjennyskeinoa ole vielä löytänyt. Mutta kyllä tämä juomattomuus on kannattanut, olen rauhallisempi, olen tyytyväinen itseeni, itsetunto on noussut enkä kävele enää hartiat lusussa, siinä muutama esimerkki. Niin ja uni on parantuntu. Viinan jättämä aukko on pikkuhiljaa täyttynyt kaikenlaisella puuhalla, esim. käsitöillä ja aloin tutkiskelemaan itseäni ja kävin puoli vuotta psykologin juttusilla aukomassa solmujani. Voimia sulle taisteluusi, kerro miten on mennyt ja milta on tuntunut.

Tulin just AA:sta, se oli ahdistava kokemus, ne tarinat siellä oli niin kauheita etten usko sen olevan mun paikka, tunsinkin vierautta siellä kun kaikki muut siä olevat oli raitistunu useita vuosia sitten. Täytyy yrittää yksin kai näin ensi alkuun ja rajoittaa rajusti juomista....🙄

Hei murehtija! Älä jää yksin, onhan meitä täällä netissäkin jos se ryhmä sattui olemaan sellainen "kauhutarinoiden" kertojien paikka. ikävä kyllä jotkut ryhmäläiset innostuu kertomaa liian rankasti ja tulokas saattaa peräti säikähtää sellaista. Mutta niinkuin sanoin kannattaa käydä muissa ryhmissä, ja tutustua johonkin henkilöön jolta saisi puhelin numeron ja siten tukea. Se tukihenkilö olis hyvä olla olemassa. Mutta edellinen kirjoittajakin oli selvinnyt omin avuin niin varmaan sinäkin siihen pystyt, tiedän monia ihmisiä jotka ovat lopettaneet juomisen ihan yksin.
Mutta ajattele positiivisesti, jos ne joilla on rankka juomistausta ja he ovat slevinneet niin mikset sinäkin, jos et ole niin kauheita tarvinnut kokea viinan myötä. Sillälailla minä ajattelen, että olen päässyt vähemmällä, en ole ketään tappanut, en ollut vankilassa enkä missään katkollakaan yms. hoidossa, enkä ole nähnyt pikku-ukkoja yms. Silti olen alkoholisti ja tarvitsen apua ja tukea. toki jotkut selviää muilla keinoin.
Tsemppiä sinulle, kirjoittele tänne niin voit kertoa tuntemuksia ja jos tulee oikein halu juoda niin kirjoita tänne, se voi helpottaa tilannetta.

Hei Murehtija
Tsemppiä sinulle matkalla alkottomaan elämään. Olen entinen alkoholisti. Asiasta
näillä palstoilla paljon kirjoittanutkin. Minulla oli reilu 20 vuotta viinan huuruista elämää.
Alussa vain viikonloppuisin. Sitten homma jossain vaiheesa karkasi käsistä. Join joka
päivä. Olin päivät töissä ja illat join . En ymmärrä miten selvisin töistä ym. Tein
kaikkea tyhmää jota nyt kadun. Olen ollut 5 vuotta raittiina. Lopetin ihan itse
alkoholin käytön. Humalapäissäni kaaduin pyörällä aika pahasti. Se varmaan pysäytti
miettiin kun selvisin hegissä. En osaa neuvoja paljon antaa. Mutta ainakaan kotona
ei kannata pitää alkoholia ettet sorru juomaan. AA-kerhosta olen kuulut monenlaista
tarinaa. Joillekkin auttaa joillekin ei. Kannatta kokeilla ei siinä mitään menetä-

Nämä tyypit siellä olivat niinkuin horroksessa tohon AA-han, kertoivat puheenvuoroissaan jokainen, kuinka ilman yhtäkään päivää ilman tota kerhoa eivät pärjää. Mulle tuli fiilis että, ovat vaihtaneet riippuvuudesta toiseen.
Pelotti myös se, kuinka kertoivat alkohuuruisesta elämästään lähes naureskellen jossa olivat menettäneet kaiken. Mua ahdisti, hirvitti ja olisin halunnut paeta... Ei hittolainen, ei minulle tota ikinä koskaan milloinkaan.. Noitten joukossa tunsin olevani aika kiltti tissuttelija kun minulla ei noita kauhutarinoita ollut kerrottavana.. Petyin erittäin pahasti jo senkin takia että tuntui että ne tyypit sielä olivat juoneet aivonsakin pihalle, suulaita ja niin ylpeitä itsestään kun ovat alkoholisteja. En nukkunut koko yönä ja on kauhistuttanut koko päivän kokemani... Tommosista paikoista en apua tule hakemaan koskaan enää, sinnittelen yksin 😞

Hei Murehtija! Voin samaistua juuri tuohon mistä sinäkin kerroit, olin tosi järkyttynyt minäkin kun eka kerran ryhmään menin, onneksi olin ollut jo jonkin aikaa raittiina yhden AA:ssa olevan tuella. Hän varoitti minua että ryhmässä on aika rajuja juttuja. Mutta onneksi siellä ryhmässä oli pari ns.normaali-ihmistä ja heidän tuellaan pääsin eteenpäin. Käyn edelleen AA:ssa ihan sen takia, että joku joka oli yhtä peloissaan siitä ryhmästä kuin minäkin olin, niin näkisi ettei kaikki ole samanlaisia.
Eikö missään lähellä ole toista ryhmää? Tai naisten ryhmää?
Minullakin meni aikaa siihen että tajusin jutun idean, en käy siellä muiden takia, vaan itseni takia ja hoidan itseäni. Ja sitten loppujen lopuksi päätin, ettei kukaan saa minua ulos sieltä, vaan kerroin miltä minusta tuntui heidän puheensa niin sitten alkoi hivenen helpottaa. ärsyynnyin usein kun joku näytti olevan kauhean ylpeä ja uhosi, tai nauroi kuin kehuen. Kuin olis hauskaa aiheuttaa lähimmäisille häpeää ja tuskaa. Sitten joku kertoi mikä oikeasti oli kaiken takana, pelkotiloja, hämmennystä, häpeää yms. Ihminen vain käyttäytyy kummasti, näyttää nauravaa naamaa vaikka pitäisi itkeä. Uhoaa kun pitäisi olla nöyränä. Mutta alkoholi on heidän tunteensa kuolettanut tai ne on vielä jumissa. Aloin heitä sääliä ja itseäni, ja kunnioittaa, että he vielä vaikka ovat noin huonossa kunnossa yrittävät selviytyä elämään ja kelvata tässä yhteiskunnassa, mikä on varmaan lähes mahdotonta enää joillekin meille, alkoholisteille.
yritä toki pysyä selvinpäin, sillä ettei sinun tarvitse joutua siihen samaan porukkaan, sillä viina tuhoaa aivoja ja tunne-elämää. Se on kylmä tosi-asia eikä mikään uskonkappale, tieteellisesti todistettu miten aivoille käy kun siellä virtaa alkoholia.
Kirjoittele miten selviät. Ulkoile, juokse tee mitä vain ettei tarvi ottaa ekaa ryyppyä.

Miten murehtija on selvinnyt eteenpäin? toivottavasti selvinpäin.
Jäi sanomatta että onhan nitä muitakin ryhmiä kuin AA, mielenterveyspuolella ja seurakunnassakin on, sekä varmaan valkonauha- ja sininauha-yhteisössä.
Ja ehkä sinua ahdisti se tietoisuus, kun olit ryhmässä, että sinunkin voi käydä yhtä huonosti kuin siellä oleville jos jatkat viinan kans läträämistä.
Tsemmpiä sinulle!

Hei!

Olen ollut aina tunnesyöppö ja nelivitosen vaiheilla alkoi viini maistua entistä enemmän tunteiden turruttajana. Aluksi viikonloppuisin pullo, sitten pussi, jossain vaiheessa pänikkä. Välillä pitkiäkin taukoja. Mutta sitten taas enemmän ja viikollakin. Tunne-elämäni oli pystyyn kuollut puolisoni sivusuhteen jälkeen kokonaan. Kitkuttelin lipittämällä muutaman vuoden. Muutama kuukausi sitten muutin omilleni ja olen alkanut päästä jaloilleni. Elämä on jo muutamia kertoja väläyttänyt hymyään.

Aluksi turrutin oloani viinillä, mutta nyt yhä harvemmin. Pieni morkkis on ollut niinä kertoina, kun olen juonut vähän enemmän. Kuitenkaan en ole jäänyt moittimaan itseäni niin kuin ennen, vaan todennut: "Kuopat tiessä kuuluvat asiaan."

Muutosta parempaan olen saanut aikaan seuraavilla pienillä tavoilla:

Vaihdoin ruokakaupan pienempään. Ennen kävin isossa marketissa, jossa Alko = kiusaus, johon oli helppo langeta. Ruokakaupassa voi käydä ennen yhdeksää aamulla tai yhdeksän jälkeen, jolloin ei saa alkoholijuomia.

Liikunta & kaverit: Muutaman samanikäisen työkaverin, siis viiskymppisten kanssa rupesimme puhumaan siitä, kuinka ruuhkavuosien aikana ystävyyssuhteet ovat jääneet vähälle, ja kuinka vaikeaa on löytää uusia ystäviä. Päätimme alkaa kulkea pienellä porukalla/pareittain tilanteen mukaan vesijumpassa, uimassa, kävelemässä, kuntosalilla, teatterissa tms. Tätä olemme harrastaneet jo viime kesästä asti, ja pidän sitä tärkeänä osana sitä, että toipumiseni on alkanut.

"Päivä vain ja hetki kerrallansa" on minun lohtulauseeni vaikeilla hetkillä. Se on mieleen jäänyt lainaus yhdestä virrestä. Se muistuttaa minua siitä, että tärkein on juuri tämä hetki, ei mennyt eikä tuleva. Saatan lauleskella tuota pätkää monta kertaa vaikeina hetkinä ja saan helpotusta.

Toinen, mitä muistan sanoa on: "Annan anteeksi itselleni ja muille."

Kolmas: "Päästän irti kaikesta ja kaikista. Henkeni on vapaa."

Neljäs: "Tyyni ja rauhallinen, sen päätän nyt ja aina."

Viides: AA:n Tyyneysrukous
"Jumala, anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeus muuttaa ne jotka voin,
Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan. "

(Jos rukous ei ole sinun arkipäivääsi istuva tapa, muuta muotoa esim. "Olkoon minulla tyyneyttä...")

Nuo edellä kirjoittamani ovat esimerkkejä siitä, miten saan vaimennettua päässäni ajoittain voimakkaana jylläävät moitteet itseäni ja muita kohtaan edes hetkeksi.

Onko sinulla jokin lempilaulu, jossa on jokin rohkaiseva kohta, joka antaa sinulle voimaa tai mummon lausahdus, jolla jaksat?

Kirjoittaminen: Olen alkanut kirjoittaa päivittäin tuntemuksiani vihkoon. Teksti on välillä aika raivokasta ja käsiala sen mukaista, välillä taas lempeämpää. Mitään en sensuroi, lauseet tulevat paperille sellaisina kuin ne ovat päässäni, sensuroimatta. Tekstiä ei ole tarkoitettu muiden luettavaksi, en lue niitä edes itse yleensä uudelleen.

Tärkeintä minusta on muistaa, ettei ajankohtainen ongelma ole syntynyt hetkessä, joten siitä toipumiselle pitää antaa paljon aikaa ja hyväksyä, että takapakkejakin tulee. Minulle sopivia keinoja eivät ole olleet ryhmät eikä terapia sellaisenaan, vaan olen tarvinnut muutakin. Etsi ja kokeile rohkeasti erilaisia keinoja ja ryhmiä! Olet jo ihanasti herännyt! Voimia ja valoa taipaleellesi!

🙂🌻

Itsellä ei ole alkoholiongelmaa, mutta työssäni kotihoidossa kohtaan asiakkaita joilla on paha päihde- ja mielenterveysongelma. Ja olen huomannut että yhä enemmän tulee asiakkaiksi juuri naisia joilla on alkoholiongelma. Nämä asiakkaat ovat sellaisia joiden elämä on pyörinyt perheen ja työn ympärillä ja sitten kun ovat jääneet eläkkeelle niin alkaneet juomaan. Mahdollisesti myös mies on kuollut ja siksi ovat hyvin yksinäisiä.
Toivon todella että pystyisit olemaan raittiina ja löytämään jotain muuta juomisen tilalle. Ja onhan sinulla lapset ja lapsenlapset. Ehkä pystyisit olemaan jotenkin heidän apunaan ja tukenaan mikä toisi jotain sisältöä elämään. Ja ennenkaikkea mieti omaa terveyttäsi, koska jatkuva juominen tuhoaa kyllä aivosolut ja aiheuttaa muita terveyshaittoja. Alkoholi saattaa heikentää myös muistia.
Tsemppiä sinulle raittiiseen elämään. 🙂🌻