Miksi on usein niin tyhjä olo?
Onko muilla usein tyhjä olo?
Tyhjä olo voi olla niin monella tapaa. Tyhjä elämä (mitäköhän sekin tarkoittaisi, siis kokee ettei elämällä mitään merkitystä), tai horroksellinen tyhjä olo (ajatus ei kulje ja on ikäänkuin horroksessa eikä tajua mitään).
Minulla on joka kerta vähemmästäkin ”mullistavasta” tyhjä olo. Koen tyhjyyttä kun joku
-menee naimisiin
-eroaa
-saa lapsen
-tai ihan mitä vaan.
Koen hetkellistä tyhjyyttä siitäkin, kun menin mieheni kanssa kihloihin. Koen tyhjyyttä kun elämäni odotukset eivät olekaan sellaisia, mitä ne yleensä ihmisillä ovat. Kyllä minäkin haaveilen hiukan esim. omasta talosta. Lapset eivät kuulu haaveisiini, ja tämä aiheuttaa suurimman ongelman. Jotenkin koen, että koska en haaveile lapsistani, olen vajavainen nainen. Että ei ole mitään elämäntarkoitusta tai sisältöä, jossei tee lapsia. Tuntuu niin repivältä ja ristiriitaiselta, kun tuntuu että jos saa lapsia, kaikki tuhoutuu ja jos ei saa lapsia niin siltikin kaikki tuhoutuu. Sitä en tiedä, mistä minulle on tullut näin maailmanloppuolo kaikkien päätösten suhteen. Tein niin tai näin, niin tyhjyys on taattua.
Osaan myös tuntea täyttä oloa ja riemua. Tässä se onkin kun 5 minuuttia sitten oli ratkiriemukasta ja 5 minuutin päästä ei enää olekaan. Miksen voi vaan tuntea normaalisti. Miksi kaiken täytyy olla joko huippua tai sitten todella ikävystyttävää.
Stressaan varmaan koko elämää etukäteen. Jokaikinen asia tuntuu katastrofilta etukäteen, mutta itse tilanteessa ei enää tarkoita mitään. Eli mitä sitten jos saan tai en saa lapsia? Jostain syystä en voi kuitenkaan olla koko ajan murehtimatta kaikkea! Tai naimisiinmenopäätöksen jälkeen tuntui tyhjältä ja taas toisena päivänä tiedän haluavani, ja toisena mietin että olenko pöljä kun ymmärränkö ihan varmasti mitä se tarkoittaa, ihan kun kaikilla päätöksillä olisi joku maailmanloppuvaikutus. Mustavalkoisuutta! Joko- tai ei mitään.
En tiedä saako näistä ajatuksistani mitään selkoa.
Sen vielä tahdon ihmetellä ääneen (minulla on tapana ihmetellä kaikkea ääneen), että miksi on niin vaikeeta muistaa asioita. Sanotaan, että masennus ja lääkkeet voivat aiheuttaa muistamisvaikeuksia ja muutenkin keskittymisvaikeuksia, mutta minulla nuo ongelmat ovat kärjistyneet sen jälkeen, kun olen jo tavallaan parantunut masennuksesta (siis en koe olevani kovin masentunut, mitä nyt allapäin välillä) ja lopettanut lääkkeet. Ei tarvita kuin pieni häiriö jossain ja keskittyminen on pilalla. Puhun usein läpiä kaikille kun en muista miten asian oikea laita meni. Häpeän tätä. En halua olla mikään valehtelija, mutta muistamattomuus on tahatonta! Usein en muista tehneeni jotain, tai tekemättä jättämisiä, tai että mihin laitoin tavarat (vaikka ne olisivat kädessä). On niin turhauttavaa kun pää ei toimi! Jos joku menee vähänkin yli ymmärryksen, vaivun lähes välittömästi jonkinlaiseen horrokseen, standby-tilaan. Mitä ihmettä tämä on..
😑❓