Miksi on taas elämä tällaista? Miksemme saa olla rauhassa?
Äsken isäni vain ilmoitti, että etsikääs rakennustavarat esille – hän aikoo tulla huomenna tänne tekemään julkisivulaudoitusta.
Vaikka kuinka yritin sanoa että kyllä ne saamme itsekin paikoilleen. Niin ei kun hän vain jankkaa ja jankkaa, että eikö apu kelpaa. Tuumin vain että tulkaa sitten.
Tuntuu että vanhempani ovat taas täällä liiankin usein. En pidä siitä – haluan olla vain oman perheeni kanssa.
He eivät vain millään sulata sitä että teimme heihin kunnon pesäeron kesän aikana.
Nyt tuntuu että he väenväengällä haluavat että olisimme heidän kanssaan tiiviimmin. Vaan kun emme halua ja piste.
Usein isäni kävi täällä myös silloin kun tätä taloa rakennettiin ja muutaman kerran hän rakenti päin seiniä niin, että mies sai korjata hänen jälkiään paremmaksi.
Kiva vain minkä näköistä jälkeä hän saa julkisivulaudoitusten kanssa? Ei ole hyvä juttu, jos ne näyttävät ihan väärin tehdyiltä. Milläs niitä sitten enää korjaa, kun ne lyödään seinään kiinni?
Minä taas koen että aina saan olla taas siivoamassa ja järjestelemässä tätä huushollia, että tämä näyttäisi sievältä ja nätiltä. Ei yhtään saa pitää kotia oman näköisenä. Äitini kun on niin siisteyden ja järjestelmällisyyden ihminen.
Ihmettelen sitä tässä myös että miksi he ovat taas täällä käymässä vähän väliä? Huominen vierailu on jo kolmas lyhyen ajan sisällä. Mikseivät he jo huomaa, että
haluamme olla rauhassa? Emme kaipaa heitä näin usein tänne käymään.
Lisäksi äitini on jo useasti sanonut että tulehan sinäkin lapsen kanssa syksyllä käymään!! Vaan en tahdo lapsuudenkotiinkaan enää kovin usein ja mielelläni mennä.
Aluksi äitini on yliystävällinen ja kiva, kunnes sitten alkaa haukkumisen & motkottamisen. Lähinnä moitttii miestäni ja hänen vanhempiaan. Heistä kun äitini ei pidä. Sen lisäksi hän alkaa valittaa miten huonosti hänellä on elämä aikanaan mennyt?
Sitten hän moittimaan kaikkia naapureitaan ja muita läheisiä ihmisiä. En pidä tuollaisesta tyylistä yhtään. Jos kerta niin kovasti haluaa minutkin lapsuudenkodissani käymään, niin olisi kunnolla ja juttelisi jostain muusta fiksummasta.