Sellaisesta asiasta halusin tänne kirjoittaa, että olen tässä nyt puolitoista vuotta ollut sinkkuna ja tapaillut muutamia naisia, mutta mikään niistä tapailuista ei ole johtanut pidemmälle. Olen siis 30-vuotias mies. Tapasin vähän aikaa sitten naisen ja ihastuin häneen. Tunne olikin vain yksipuolista ja en saanut vastakaikua, enkä ymmärrä syytä. Koitin kysellä että mistä puristaa, mutta vastaus oli ”tunnut enemmän kaverilta kuin miltään muulta”. Sellainen vastaus tuntui jotenkin pahalta. Eksäni sanoi aikoinaan sillee kun erosimme, ettei hän koskaan minua rakastanut ja tunnuin enemmän ”ystävältä”. Jäin vaan kelaamaan asioita ja tunnen olevani masentunut ja itsetunto pohjalla.
Minulla on sellainen fiilis, että en halua enää edes yrittää, koska pelkään että saan taas pakit ja uskon että se liittyy jotenki siihen miten käyttäydyn? Muuttaisin jotain itsessäni, jos tietäisin vain mitä se on? Luultavasti tulen jäämään yksin vain senkin takia, että olen jo valmiiksi luovuttanut, enkä halua lähestyä ketään ja yrittää, sekä epäilen kykyäni tehdä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen.
Ssma ongelma täälläkin paitsi olen ehkä ikääsi nähden nuori 23v.
Takana vain yksi suhde eikä sekään kestänyt kuin puoli vuotta.
En tiedä osaanko auttaa mutta luulen että exsälläsi viimeisenmälläsi oli joku juttu että hän ei halunnut sitoutua. En ole mikään psykologi en tiedä olenko siis oikeassa.
Minä pelkään ihan samaa pakeista. Minulla ei ole koskaan ollut edes kavereita ja olin koulukiusattu. Joten pelkään myös että kukaan ei halua olla edes kaverini tai omat haaveet perheen perustamisesta jäävät ):
Itse olen nainen. Itse ainakin tykkään enemmän miehessä luonteesta kuin sellaisesta että pitäisi olla huoliteltu. Saa olla parta mutta kunhan mies pesee partaansa ettei se kanna mitään bakteereita. Toki me naiset olemme erilaisia että en tiedä mitä he miehessä arvostavat ketä tapailet.
En usko että sinussa on mitään vikaa. Niissä tytöissä ketä tapasit on ehkä enemmän vika.
Älä nyt missään nimessä luovuta koska et ole mikään ikäloppu!