Olen lähes neljäkymppinen nainen,perheetön.Seurustelusuhteita on takana muutamia,
ensimmäinen mies oli petturi, toinen avomieheni oli ilkeä, tunnekylmä ja rahanahne mies, kolmannelle vain luonto ja siellä kulkeminen merkitsi jotain. Hän ei hyväksynyt minua omana itsenäni. hän matki minun ilmeitäni ja puheitani.
Olin n. neljä vuotta yksin ja tapasin netin kautta kesällä kivan miehen.Tiesin, että hän on kiireinen, monta rautaa tulessa, opiskelee, teinin kanssa asuu jne. Tapasimme noin kerran viikossa, asutaan eri paikkakunnilla. Hän oli hauska, huumorintajuinen, minulla oli hyvä ja turvallinen olla yhdessä. Se vain häiritsi, että tavattiin niin vähän. Nyt hän sitten jätti minut, ei hänellä ole aikaa suhteelle.Vai oliko joku toinen nainen kuvioissa.. Minä hänen mukaansa varmasti vielä löydän oikean miehen, mutta minä en
enää pysty. Olisin halunnut vain hänet, mutta se taitaa olla mahdotonta. Mikä minussa on oikein vikana, kun ikinä en saa sitä mitä eniten elämältä haluan? Pysyvän ja oikean suhteen. En ole kovin ruma, en juo enkä polta, en nalkuta en vaadi rahaa enkä ruusuja. Olen luonteeltani kiltti.Miksi sydämeni kerta toisensa jälkeen särjetään, onko tarkoitus, että elän yksin elämäni?