En tiedä tarinaa, mutta eiköhän jokaisella ole oikeus haluta elää/ei haluta elää. Eikä kukaan voi toisen päähän mättää halua elää, ellei ihminen itse halua muutosta ja ponnistaa. Olen itselleni hyvin tärkeiden ihmisten kanssa sitä käynyt läpi usein kovinkin turhautuneena. Ja tosiasiat on ollu pakko myöntää. Silloin kun ihminen luovuttaa otteen tästä elämästä, emme voi häntä pakottaa elämään. Ja kokemusteni jälkeen ajattelen, ettei se olisi inhimillistäkään. Minusta siinä menee yksilön oikeuksien raja. Ei meillä muilla ole oikeutta pakottaa ketään elämään. Elämänhalu joko on tai sitä ei ole ihmisen omasta vapaasta tahdosta. Vähän samaa ajattelen terminaalihoidon suhteenkin. Oma läheiseni pyysi, että hoidot lopetetaan. Se oli hänen päätöksensä olla jatkamatta jatkuvan kivun ja tuskan kanssa elämistä. Ikävöin häntä valtavasti. Yksi toinen läheinen ihminen vain käpertyi henkisten tuskiensa ja sairauksiensa kanssa kotiinsa. Hän irtautui maailmasta, vaikka moni ihminen yritti tukea ja välittää. Mutta kun toinen päästää otteen irti, on vain hyväksyttävä se, ettemme enää tavoita häntä.

Olen itse ollut kahdesti siinä pisteessä, että olen suunnitellut itsemurhan toteutusta. Tosin en anorektikkona. Mutta viimeisin kerta kun olin siinä itsetuhovaiheessa, olin täysin irti tästä maailmasta jo. Kukaan ei tavoittanut minua enää, eikä mikään tässä maailmassa koskettanut minua tunnetasolla. Olin henkisesti kuollut ja elin omalla planeetallani. Minä ja kuolema voisi olla sen planeetan nimi. Olin elänyt siellä jo kuukausia suuren osan ajasta. Mutta pieni arka elämänliekki sisimmässäni onnistui vetäisemään minut sieltä pois ensimmäisen kerran ja toisen ja lopulta kokonaan. Ennen kuin toteutin suunnitelmaani. Siksi sanon, että ihan siinä loppuvaiheessa uskon läheisteni eläneeni siellä kuoleman planeetalla. He olivat irti. Ja päättivät pysyä siellä. Kaipaan heitä valtavasti, mutta heidän lämmin muistonsa kantaa minua usein omassa elämässäni

🙂🌻

Onhan se toki kovin ikävä asia, että nettituttusi kuoli, mutta en minä oikein tiedä, että onko se nyt kovinkaan järkevää, jos viranomaiset alkaisivat pakkosyöttää anorektikkoja tietyn rajan jälkeen. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että jos ihminen omasta vapaasta tahdostaan haluaa itsensä näännyttää, niin siinä on paha lähteä sosiaaliviranomaisen puurokauha kourassa ruokaa syöttämään. Toki tapaus on toki hieman eri, jos vaikkapa laitoksessa anorektikko kerta kaikkiaan ei vain syö. Silloin pakkosyöttäminen voisi olla toimivampi ratkaisu, mutta kotona viranomaisten on vaikea valvoa, että syökö se anorektikko mitään.

Hei maanvaiva?
Minunkin tuttavani kuoli. Hän oli mielenpurkupajan valvoja ja kirjoitteli myös tukarissa. Pakko kysyä oliko kyseessä mahdollisesti sama henkilö?

Kuten livessä jo puhuttiin, niin on sama ihminen, meebu.

Eikä hän millään tavalla halunnut kuolla, siksi minä ketjun aloitinkin. Hän oli hyvin toiveikas että vielä parantuu jne.
Jos hän olisi halunnut kuolla, minä en mitään sanoisi. Olisin onnellinen, että kuoli.

Kyseessä on siis sama henkilö, jonka minäkin tunsin. Minusta tuntuu,että syömishäiriöhin ei saa hoitoa ennen kuin tilanne on jo niin paha,et on sairautensa takia vaarassa kuolla. Mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä enemmän ihmisen minäkuva vääristyy ja sitä vaikeampaa parantuminen on. Tämä kyseinen ihminen halusi kyllä parantua,mutta sairaus oli jo vääristänyt hänen mielensä niin,että hän luuli toimivansa omaksi parhaakseen jättämällä syömättä ja kuntoilemalla väkisin. Minustakin tuntuu,että tällaisessa tilanteessa pakkosyöttäminen tai vaikka letkuruokinta olisi paras ja ainoa tehokas hoitomuoto. Varsinkin kun tiedän,että tämä henkilö ei halunnut kuolla.

Haluan täsmentää kaikille jotka täällä puhuvat jotain itsemurhista,et kyseessä EI OLLUT itsemurha, hän siis kuoli anoreksiansa takia! Hän halusi parantua, mutta ei pystynyt siihen yksin. Hän olisi tarvinnut parempaa hoitoa ja valvontaa. Haluan sanoa kaikille syömishäiriöistä kärsiville ja niille, jotka epäilette läheisen sairastavan syömishäiriötä, et hankkikaa ajoissa apua!!! Toimittakaa läheisenne hoitoon vaikka väkisin! On väärin, että ihana ihminen nääntyy nälkään!

Maanvaiva, uskon, että ystävämme on nyt paremmassa paikassa ja saanut sisäisen rauhan. Tuo ajatus helpottaa tuskaani. Vaikka siltikin hänen kuolemansa tuntuu niin väärältä ja olen katkera siitä, ettei häntä hoidettu järeämmin ottein.

tew kirjoitti 7.6.2010 17:47

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että jos ihminen omasta vapaasta tahdostaan haluaa itsensä näännyttää, niin siinä on paha lähteä sosiaaliviranomaisen puurokauha kourassa ruokaa syöttämään. Toki tapaus on toki hieman eri, jos vaikkapa laitoksessa anorektikko kerta kaikkiaan ei vain syö. Silloin pakkosyöttäminen voisi olla toimivampi ratkaisu, mutta kotona viranomaisten on vaikea valvoa, että syökö se anorektikko mitään.

Anoreksia on sairaus, ihminen ei ole sitä vapaaehtoisesti omasta tahdostaan.
Luulisi asian jokaisen tietävän tälläisellä foorumilla ja sen verran kunnoittavan toisten surua ettei kirjottele aivan mitä vaan.

maanvaiva kirjoitti 7.6.2010 20:29
Anoreksia on sairaus, ihminen ei ole sitä vapaaehtoisesti omasta tahdostaan.
Luulisi asian jokaisen tietävän tälläisellä foorumilla ja sen verran kunnoittavan toisten surua ettei kirjottele aivan mitä vaan.

Miten minä muka tässä loukkasin "toisen surua"? Sinä esitit väitteen ja minä esitin vastaväitteen. Vastaväitteeni ei millään tavalla liittynyt tähän kyseiseen henkilöön, joka nyt ikävä kyllä kuoli, vaan kyseessä oli ns. laajempi konteksti. Jos sinä näet tämän minun viestini jollain tavalla tämän henkilön muistoa loukkaavana, niin ongelma on yksistään sinun. Minä en näe mitään syytä pyytää anteeksi, kun en ole mitään tässä tehnytkään kuin esitin vastaväitteen. Ylläpidonkaan mukaan viestissäni nähtävästi ei kenenkään tunteille hypitty, niin omatuntoni on puhdas kuin hanki lumisateen jäljiltä.

tew kirjoitti 8.6.2010 14:19

maanvaiva kirjoitti 7.6.2010 20:29
Anoreksia on sairaus, ihminen ei ole sitä vapaaehtoisesti omasta tahdostaan.
Luulisi asian jokaisen tietävän tälläisellä foorumilla ja sen verran kunnoittavan toisten surua ettei kirjottele aivan mitä vaan.

Miten minä muka tässä loukkasin "toisen surua"? Sinä esitit väitteen ja minä esitin vastaväitteen. Vastaväitteeni ei millään tavalla liittynyt tähän kyseiseen henkilöön, joka nyt ikävä kyllä kuoli, vaan kyseessä oli ns. laajempi konteksti. Jos sinä näet tämän minun viestini jollain tavalla tämän henkilön muistoa loukkaavana, niin ongelma on yksistään sinun. Minä en näe mitään syytä pyytää anteeksi, kun en ole mitään tässä tehnytkään kuin esitin vastaväitteen. Ylläpidonkaan mukaan viestissäni nähtävästi ei kenenkään tunteille hypitty, niin omatuntoni on puhdas kuin hanki lumisateen jäljiltä.

Ymmärrän kyllä hyvin miksi maanvaiva kokee kommenttisi loukkaaviksi. Minusta tuntuu,että sinulla tew, on se ongelma,että ilmaiset mielipiteitäsi faktoina. Et selvästikään tiedä anoreksiasta juuri mitään ja silti sinulla on vahva mielipide asiasta. Mitä jos ensin ottaisit selvää? Kuten aiemmin on jo monen monta kertaa sanottu, anoreksia on sairaus joka vääristää mieltä. Ei anorektikko vapaaehtoisesti näännytä itseään. Silloin hänen parhaakseen olisi saada hänet syömään. Jos joku masentunut aikoo tappaa itsensä tai vahingoittaa itseään, niin mielestäni häntä pitäisi yrittää estää. Vai olisiko se väärin. Pitäisikö ihmisen antaa vapaaehtoisesti tuhota itsensä? Toivoisin että hankit ensin tietoa anoreksiasta,ennen kuin esität mielipiteitäsi. Ehkä täältä pääset alkuun fi.wikipedia.org/wiki/Anoreksia_nervosa

meebu kirjoitti 9.6.2010 15:32
Ymmärrän kyllä hyvin miksi maanvaiva kokee kommenttisi loukkaaviksi. Minusta tuntuu,että sinulla tew, on se ongelma,että ilmaiset mielipiteitäsi faktoina. Et selvästikään tiedä anoreksiasta juuri mitään ja silti sinulla on vahva mielipide asiasta. Mitä jos ensin ottaisit selvää? Kuten aiemmin on jo monen monta kertaa sanottu, anoreksia on sairaus joka vääristää mieltä. Ei anorektikko vapaaehtoisesti näännytä itseään. Silloin hänen parhaakseen olisi saada hänet syömään. Jos joku masentunut aikoo tappaa itsensä tai vahingoittaa itseään, niin mielestäni häntä pitäisi yrittää estää. Vai olisiko se väärin. Pitäisikö ihmisen antaa vapaaehtoisesti tuhota itsensä? Toivoisin että hankit ensin tietoa anoreksiasta,ennen kuin esität mielipiteitäsi. Ehkä täältä pääset alkuun fi.wikipedia.org/wiki/Anoreksia_nervosa

Edelleen kysymykseni koskee, että miten pakkosyötetään ihmistä, joka ei ole laitoshoidossa käsittääkseni. En ottanut kantaa anoreksiaan tai siihen, että onko se sairaus. Kuten sanoi, niin tämä tapaus on erittäin ikävä, mutta minun on vaikea käsittää miten ihmistä voidaan alkaa pakkosyöttämään, jos hän ei itse hae apua. Se on kovin ikävä sanoa, mutta mitä tässä tilanteessa voi viranomainen tehdä? Tulla pakolla hakemaan? Mitä ihmisen "vapaaehtoiseen" tuhoamiseen tulee, niin se on sairaudesta riippumatta yksilön henkilökohtainen valinta mitä hän tekee elämällään tai jättää tekemättä. Viranomaisten on kovin vaikea tehdä yhtikäs mitään tilanteessa, jossa henkilö ei hae apua. Se on fakta, se oli minun koko viestin pointti. Se, että joku loukkaantuu tästä on minun nähdäkseni on ylireagoimista, ei mitään muuta. Minä en rienannut edesmennyttä, minä en rienannut maanvaivaa, minä vain esitin otsikon väitteelle oman näkemykseni tästä asiasta. Minä en edelleenkään näe syytä pyytää anteeksi. Seison oman puheideni takana kuin suomalainen mies. Jos olisin tarkoituksella loukannut jotakuta, niin sitten asia olisi eri. Minä käytin sananvapauttani niin kuin keskusteluun kuuluukin. Tässä suhteessa omatuntoni on puhdas.

sunnuntaina 20. kesäkuuta kello 17 on siunaustilaisuus.
Minä sytytän silloin kynttilän, kuten monet muutkin hänen nettituttunsa.
Se kynttilä palaa ainakin minulla kaikille anoretkikoille.

Ehkä minä sen jälkeen pääsen tämän asian yli.
Hyvin raskasta on ollut vaikka tunsimme vain netissä.