En tiedä, mistä aloittaisin, mutta ongelmani on jatkuva epäonnistuminen lähes joka asiassa. Edes kinkun paistaminen ei onnistu, vaan joudun jatkuvasti esim. ravaamaan kaupoissa ostamassa välineitä tuon kinkun paistamiseen.
Jatkuva epäonnistuminen on alkanut vituttaa siinä määrin, että olen alkanut heittämään tavaroitani pitkin seiniä, esim. tuoleja ja pöytiä, laseja, kännyköitä, ym. Olen alkanut potkimaan asuntoni ovia rikki, jne. Esim. äsken heitin kaikki levyt ja pellit pitkin seiniä, kun kinkun paisto ei onnistunut. Tämä on johtanut siihen, että raivoamiseni ja riehumiseni takia naapurissa asuvat ihmiset ovat pelkäämään minua ja välttelevät minua. Eräs vanhempi naisihminen ei uskaltanut eilenkään tulla kotiovestaan ulos, kun näki minut.
Kaikista ongelmallisinta on hakeminen rauhanturvajoukkoihin. Helmikuussa olisi tarkoitus lähteä Afganistaniin. Mitään edellytyksiä ei ole siihen, että osaisin toimia sotatilanteessa. Kaikki hakijat pääsevät tällä hetkellä rauhanturvaajaksi, joten oma epäonnistuminen varusmiespalveluksessa ei vaikuttanut valintaan. Varusmiespalvelus epäonnistui todella huonosti.
Ongelmani on myös jatkuva tyhmyys. Jotenkin en vain tajua asioita, niin kuin muut ihmiset. Joudun jatkuvasti vaikeuksiin ja noloihin tilanteisiin tyhmyyteni takia. Se vain edistää omaa epäonnistumistani.
Tämä epäonnistuminen ei ole mikään oma oletus tai tulkinta, epäonnistumisistani ja tyhmyydestäni on selviä todisteita vaikka kuinka. Ei siis ole kyse siitä, että käsittäisin asiat vain näin. Epäonnistun jatkuvasti omissa yrityksissäni. Eli minulle on turha yrittää kertoa, että vain käsitän asian näin. Se ei tule millään tavalla onnistumaan, koska epäonnistuminen ja tyhmyyteni on joka päiväistä.
Olen tällä hetkellä 21-v. enkä vielä tajua edes ala-asteasioita. Minua ei ole todettu vajaaksi eikä vammaiseksi henkilöksi.
Tiedän, että kaikki eivät ole fiksuja ihmisiä, mutta olisipa itsellä edes jotain älykkyyttä. Ja onnistuisin edes jossain. Tuo rauhanturvaajajuttu ei ole mikään onnistuminen, koska sinne pääsee ketä hyvänsä, koska hakijoita on niin vähän, ja kaikki paikat pitää täyttää. Mutta en todellakaan voi mennä sinne tällaisena tunarina. Oma epäonnistuminen rajaa todella paljon asemaani yhteiskunnassa ja rajoittaa myös omia tekemisiäni. Afganistaniin ei todellakaan voi mennä sohlaamaan, koska kaikki voivat kuolla takiani.
Olen puhunut asiasta terapeutille viime vuoden ajan, mutta hänellä ei ollut mitään järkevää sanottavaa, eikä hän pystynyt tekemään mitään. Muutenkin terapia on täydellistä ajanhaaskausta, koska tätä asiaa ei enää ratkaista pelkällä puhumalla. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja.
En edes tiedä, miksi kirjoitan tänne, kun ette voi yhtään enempää auttaa kuin kukaan muukaan. Ainoa mikä tähän ehkä auttaisi, on se, että hyväksyisi vain sen, että epäonnistuu lähes aina ja että on oikeasti tyhmä ja vajaaälyinen.
Pahinta tässä on se, että kyseessä ei ole mikään ”mikään ei onnistu”-tyylinen teiniangstailu, vaan näistä asioista on tullut ihan oikeasti ongelma. Tiedän, että käsitätte tämän väärin, ja luulette tätä nimenomaan sellaiseksi. Sitä tämä ei kuitenkaan ole.
Ja turha kertoa mitään ”jokainen epäonnistuu joskus, jokaiselta tuntuu aina välillä siltä, että mikään ei onnistu ja olen tuomittu epäonnistumaan”, jne. Tämä on kuitenkin ihan erilaista, oikeastaan päinvastaista.
Parisuhdetta itselläni ole ollut koskaan, ei ole tällä hetkellä, eikä tule koskaan olemaankaan, siitä pidän huolen. Itselläni on niin paljon muuta tekemistä, että parisuhteelle ei edes ole aikaa. Muutenkin parisuhteet ovat sieltä, syvältä ja poikittain. aina on olemassa joku parempi kumppani sille toiselle kuin mitä itse on. Kumppani ei vain ehkä ole tavannut sitä vielä. Miksi siis olisin tämän kanssa, jos parempiakin kumppaneita tälle löytyy? En aio olla mikään välikappale.
Muutenkin töihin kuluu aikaa, lisäksi lätkän katsominen ja seuraaminen vie niin suuren osan päivästä. Lätkää pelaan myös itse ja muutenkin tulee aktiivisesti liikuttua. Päivästä jäisi ehkä sekunti parisuhteelle, joskus ei ehdi esim. edes kaikkia päivän pelejä katsomaan.
Tämän viestin lukevat varmasti ymmärtävät asian väärin, kuten terapeuttikin, jolle juttelin. Mitään apua siitä ei ollut, kun terapeutti ei ymmärtänyt asian oikeaa laitaa. Eli terapeutille en enää mene, muutenkin sain hävetä silmät päästäni joka ikistä sekuntia, mitä siellä vietin. Ikinä ei ole hävettänyt yhtä paljon.
Enkä sinulla voisi olla joku neurologinen härö kuten minulla on Asperger ja tarvitsen hieman toisen ihmisen apua moniin tilanteisiin jotta pärjään yksinkertaisilta kuullostavista tehtävistä. esmes kinkun osaan paistaa mutta tarvitsen ihmisen joka huomauttaa, että mulla on kinkku uunissa ja se pitää ottaa pois jouluksi.
Hei, J88
Itsekin olisin kallistumassa tuohon maanvaivan kanssa samoille linjoille, eli hyvinkin voisi olla jonkinlainen neurologinen häiriö. Tätä sinun taas tulisi terveydenhoitohenkilökunnan kanssa kartoittaa. Eli yhteys terveysasemaan.
Kirjoituksesi on sujuvaa, enkä kehtaisi sanoa sinua tyhmäksi, vaikka näine vaivoinesi hyvinkin voit itsesi sellaiseksi tuntea.
Hei!
Kirjoituksesi herätti ajatuksia ja kysymyksiä... Ensiksi mietin, että onkohan sulla ollut aina elämässäsi sellainen olo, että asiat ei onnistu? Siis jo kouluaikoina ja nuorempana? Ja sitten mietin tuota aggressiivisuutta ja mitä siitä kerroit. Johtuuko se raivoaminen tosiaan siitä, että asiat ei onnistu vai voisiko olla kysymys siitä, että voit huonosti ja sen takia jotenkin järki on "tahmea"? Mulla itselläni on sellainen kokemus omassa elämässä, että jos joutuu menemään jaksamisen äärirajoilla, alkaa pään sisällä tuntua siltä, että on liikaa kitkaa. Että ajatukset on hitaat ja jotenkin ei vaan tajua monimutkaisia asioita. Vaikka normaalisti olen kuitenkin aika nopea ajattelemaan ja asiat sujuu. Ja joskus kun todellisuus oli vähän vääristynyt, ei osannut asettua normaaliin todellisuuteen. Esimerkiksi aika tuntui kulkevan eri tahtiin kuin se oikeesti kulki. Olin jotenkin ulkopuolinen ja oli vaikea olla arjessa tavallisten asioiden kanssa. Ja sen takia oli vaikea suoriutua tehtävistä. Näin silloin myös itseni jotenkin erilaisena ja ulkopuolisena kaikesta. Ja turhauduin, kun en tajunnut enkä osannut enkä ymmärtänyt enkä pystynyt siihen, mihin aiemmin. Enkä tainnut edes ymmärtää ihan itsekään, että kyse olikin siitä, että voin huonosti eikä siitä että olisin sellainen. Vasta jälkeenpäin, kun olen taas saanut itseni takaisin, olen alkanut ymmärtää, että mistä se kaikki johtui.
Tämä voi nyt mennä ohi, mutta tällaista tuli mieleen...
Hei!
En minäkään osaisi paistaa kinkkua saati tehdä muutakaan onnistunutta ruokaa 😀 Joten et siinä asiassa ainakaan ole se huonoin (vielä huonompi löytyy meinaan täältä!)
Asuntoa ei kannata ainakaan pilata ja möykätä, riehua tms. Häätö sinulta varmaan vielä tuosta kaikesta vielä puuttuisikin! Kannattaa antaa arvoa hyvälle asunnolle missä saa asua rauhassa ja tehdä omasta kodista hyvä ja viihtyisä paikka asua. Ja antaa myöskin naapureiden asua rauhassa ja "turvallisella" mielialalla, eikö?
Niin, joskus vaan pitää asettaa itselleen rimaa joko alemmas taikka ylemmäs. Jos jokin asia ei ole "vahvinta" alaasi, niin kannattaa aloittaa helpommasta päästä silloin ja edetä siitä sitten vaieampaan ja vaativampaan pikkuhiljaa omien vahvuuksien ja taitojen mukaan.
Kyllähän sitä jokainen tuntee itsensä tyhmäksi, jos vaatii itseltään liikoja tai mahdottomuuksia.
Mutta sitä et voi kieltää, etteikö jokainen olisi jossain hyvä?
Takuulla sinullakin on ala/asia jota osaat ja -jossa onnistut tavallista paremmin.
En osaa sanoa oikein mitään tuohon rauhanturvajoukko asiaan muutakuin, kuin (wau, että olet tullut hakeneeksi) ja että kokeile. Aika näyttää onko se "sinun juttusi" vai ei. Vain kokeilemalla sen tietää. Onnea matkaan!
Miten voit sanoa ei, jos joskus rakastut johonkin? Tietääkseni silloin on mahdoton sanoa ei ja ajatella pelkästään järjellä...sydän vie.
Kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti löydät sen mitä haet...
🙂👍
Sä et oo kyl ainoo on mullakin on sellaisia fiiliksiä ettei jostain syystä oikein onnistu syitä niihin voivat olla monia oletko saanut apua niihin asioihin ? Se olisi hyvä että olisi joku joka olisi sun tukena ettet mokaa,unohtele asioita sellaista sattuu itsekin olen huomannut mokaneeni väsymyksen,stressin,masennuksen jne ongelmien kera mitä lie sitten kun ei ole ns.ketään joka tukisi auttaisi ehkä silloin kun ihan oikeesti tarvitisi sitä apua ? Niin sitä on pakko ottaa itse selvää asioista pärjättävä niillä korteilla mitä on ?
Sitten taas menestys ihmissuhteissa on kyl todellakin itsestään ja vähän niistä muistakin kiinni sitä vaan joidenkin kanssa tulee parempi juttuun sitten taas toisten kaa ei sama se pätee esimerkiksi terapiasuhteeseen sitä joko on henkilökemiaa tai ei joko hän on empatiakykyinen tai välipitämätön hiljainen tyyppi joka ei ymmärrä,sympatisoi sua muttei sano mitään. Sellaisia terapeutteja on jonkin verran onks sulla mahdollisuutta vaihtaa esim. terapeuttia ? Jos ei niin koita kestää ei kyl mullakaan ollut koska se oli kolmeksi vuodeksi sovittu ja kelan kustantamaa terapiaa ei siinä voinut muuta kun kärvistellä 😠 ja käydä sen ihmisen luona toivoa esim. ne seuraavat kolme vuotta.
Kyllä tuo neurologiselta vaikuttaa. Lähinnä tulee mieleen add eli ns tarkkaamaton, omassa perheessä yksi joka käyttäytyy aika lailla tavallasi, jos ei suju, raivoaa ja asiat ei suju jos ei joku auta ja muistuta. Asperger aiheuttaa myös ongelmia ihmissuhteissa, mutta myös monenlaista muuta. Minua "kiinnosti" lähinnä tuo kun joku ei onnistu niin heität tavaroita, kuulosti niin tutulta. Joku "käskytys" ei varmaan sinulla toimi kuten terveillä, tulee tunne tyhmyydestä vaikka kyse on aivoistamme jotka tekevät jonkun tenän. Esim perheessäni on myös henkilö (meillä näitä on) jolle pidempi ohje on mahdoton, jos pyydän hae keittiön ylimmästä laatikosta lusikka, ei onnistu, ohje pitää pilkkoa osiin. Jostain tällaisestakin vois olla kyse.Et ehkä pysty jäsentämään esim tähän kinkun paistoon kuuluvaa koko ohjetta. Kolmas on adhd henkilö ja sinun käytöksesi ei kuulosta siltä.
nämä nyt vain meidän perheen kautta kuvattuja asioita, en itsekään osaa ees kunnolla kirjoittaa.
Minulla ei ole todettu mitään aspergeria, add:tä, adhd:ta, eikä mitään mielenterveyden sairautta tai häiriötä. Eli niistä se ei voi olla kiinni.
Onhan minulla ollut useitakin ihastuksia, mutta en ole edes yrittänyt tutustua heihin ajatellen joskus että rakastuisin heihin. Monesta naispuolisesta ihmisestä, johon olin ihastunut, tuli henkilöitä, joiden kanssa juttelee ja viettää aikaa mielellään. Ajan kanssa tuo ihastuminen kuihtuu pois, eikä kyseinen henkilö miellytäkkään enää samalla lailla. Mielestäni naissuhde on pilalla, jos siihen liittyy jollain lailla rakastuminen.
Olen täysin samaa mieltä eli miessuhteeni meni heti pilalle kun se rakastui minuun.
Onneksi osasin opettaa sen pois rakkaudesta ja pystymme olemaan vaan ystäviä.
Se ettei ole todettu jotain neurologista häiriötä ei poissulje sitä ajatusta ettei ihmisellä kuitenkin olisi sellaista häröä.
Terapeutin vaihtaminen ei todellakaan ole vahtoehto. Olen kokenut terapeutilla käynnin takia sen verran häpeää, että enää en siihen suostu. Eikä heillä ole ennenkään ollut mitään asiaa oikeasti auttavaa asiaa.
Tarkoitan lähinnä sitä tuolla rakastumisella, että varmasti on jokaiselle naishenkilölle olemassa parempi kumppani kuin itse olen. En todellakaan vastaa sitä käsitystä miehestä, jonka perään naiset ovat. Vaikka joku rakastuisikin minuun, niin ei se tarkoita, että olen se unelmien mies hänelle. Sillä naishenkilöllä ei esim. välttämättä ole varaa valita muista miehistä ja täten hänen täytyy tyytyä toisenlaiseen mieheen.
En ole koskaan kuullut, että naiset pitäisivät kaltaisestani miehestä. Ujosta, hiljaisesta ja huumorintajuttomasta miehestä. En ole millään tavalla miehinen mies. Naishenkilöt aina sanovat mitä miehen pitää olla, ja en ole sitä. Olen oikeastaan jokaisessa asiassa aina päinvastainen kuin naiset haluavat. Tämän takia minuun ei juuri kukaan ole koskaan kiinnostusta osoittanutkaan. Päinvastaisilla miehillä on aina vientiä ja naisseuraa. En siis usko minkäänlaiseen rakkauteen omalla kohdalla.
Nyt joku tietenkin sanoo, että vaikka en olekaan sellainen mies, niin ei se tarkoita, etten voisi koskaan löytää ketään. Se ei olekkaan tämän jutun pointti. Ihannemies on se mikä on, enkä ala kilpailemaan niiden kanssa. Siinä jää vain kakkoseksi. Tiedän, että naiset haaveilevat aina tietynlaisista miehistä.
Eli tässä kävi juuri niin kuin arvelinkin. Tänne kirjoittamisesta ei ollut mitään apua. Kellään ei ollut mitään järkevää sanottavaa tähän juttuun.
Peruin sen rauhanturvareissun, enkä enää sinne hae.
Olen edelleen se epäonnistuja ja saatanan tyhmä juntti. Vaikuttaa ainakin kaikkeen mitä teen ja valitsen. Eipähän tarvitse hakea mitään opiskelupaikkaa, kun onnistun sen sohlaamaan, aivan kuten tähänkin asti.
Siinä teit varmasti , aivan oikein.
J88 kirjoitti 9.1.2010 21:51
Eli tässä kävi juuri niin kuin arvelinkin. Tänne kirjoittamisesta ei ollut mitään apua. Kellään ei ollut mitään järkevää sanottavaa tähän juttuun.
Peruin sen rauhanturvareissun, enkä enää sinne hae.
Olen edelleen se epäonnistuja ja saatanan tyhmä juntti. Vaikuttaa ainakin kaikkeen mitä teen ja valitsen. Eipähän tarvitse hakea mitään opiskelupaikkaa, kun onnistun sen sohlaamaan, aivan kuten tähänkin asti.
_________________________________________________________
Kukaan muu ei ajattele sinusta noin, joten miksi sinunkaan pitäisi?
Kohti seuraavia seikkailuja vaan, jos niissä olis onni myötä....
Mistä päättelet, että kukaan muu ei ajattele noin? Aika moni tuntemani henkilö on samaa mieltä. Eikä tämä ole mitään heidän kuulemasta pääteltyä, vaan olen sen omista tekemisistäni huomannut.
J88 kirjoitti 24.1.2010 15:52
Mistä päättelet, että kukaan muu ei ajattele noin? Aika moni tuntemani henkilö on samaa mieltä. Eikä tämä ole mitään heidän kuulemasta pääteltyä, vaan olen sen omista tekemisistäni huomannut.
__________________________________________________________________
Aika vaihtaa ystäviä??? Ei minun ystäväni minulle tuollaisia sanoisi. Ystävien tarkoitus on kannustaa ja tukea, vaikkei mikään huippu missään olisikaan. Ei ne vaadi täydellisyyttä. Kyllä sinäkin jonain päivänä "oman juttusi" löydät. Etsi vain positiivisempia ja kannustavia, kehuvia ihmisiä ympärillesi, niin kaikki helpottuu ja muuttuu mukavammaksi. Ole myös ITSE ystävällinen KAIKILLE tapaamillesi ihmisille. Anna hyvän kiertää, se tulee korkoineen takaisin. Keneltäkään ei voi vaatia enempää kuin että jokainen yrittää parhaansa, jos se ei riitä niin ei voi mitään. Kuten itsekkin sanoit jokainen kyllä huomaa itse puutteet itsessään ja missä voisi parantaa, joten ei siihen enää ulkopuolisia "mollaajia" tarvita. Pistä sellaiset tuttavat vaan vaihtoon...
😍
Tässä yhteiskunnassa on vaikea olla, jos ei ole taitava ja menestyjä. Kaikki eivät voi olla fiksuja ja onnistujia. Sinä varmaan sitten olet vähän reppana. Toisaalta sinulla on kuitenkin työpaikka ja osaat pelata lätkää. Osaathan sinä jotain!
Naiset eivät todellakaan muuten seurustele vain ihannemiesten kanssa! Sietäväthän naiset juoppoja ja väkivaltaisia ukkoja. Ujoille miehille löytyy kyllä oma kumppani. Se vain vie aikansa. Onhan suuri osa naisista ihan samalla tavalla ujoja. Mitenkäs luulet, että tällaiset ihmiset kohtaavat? Se on molemmille äärettömän vaikeaa!
Koita edetä päivä kerrallaan. Toivottavasti voisit nähdä joskus onnistuneesi jossain. Oli se sitten miten pieni asia tahansa.