Elämä on ongelma. Siitä ei pääse mihinkään. Ihmisellä useimmiten on tahto elää, mutta mihin me ihmiset oikein pyrimme? Mitä me oikeastaan tavoittelemme? Mitään ei nimittäin saa mukaan, kun täältä lähdetään. Ehkä tavoittelemme hyvää elämää. Mutta millaista sitten on hyvä elämä? Mietin, että onko elämän tarkoitus kuitenkin se että meidän pitää jossain määrin polttaa itsemme loppuun? Että oikeastaan täytyy kulkea läpi helvetin, jotta pääsisimme taivaaseen. Noin niin kuin kuvainnollisesti. Olen sen kyllä huomannut että elämässä on paljon enemmän helvettiä kuin taivasta… Miksi näin? Ja se että ihminen ei voi koskaan pysähtyä tavallaan, elämä on liikettä… Pysähtyminen on sama asia kuin kuolema. Elämä on vain prosessi. Nesteet virtaavat kehossa. Sähköiset impulsit liikkuvat aivoissa. Kaikki on koko ajan liikkeessä. Ja ihmisellä on koko ajan halu tehdä jotain. Täytyy koko ajan mennä johonkin. Paikallaan ei voi olla, koska se juurikin on pieni muotoinen kuolema. Aina täytyy tahtoa jotain. Esim. Nyt tahdon mennä jääkaapille ja syödä jotain. Sitten tulee taas uusi halu. Haluan mennä ulos. Jatkuvaa tahtomista siis. Ilman tuota tahtomista ihminen ei voi elää… On tämä elämä vaan niin kummallista, kun vaikka tietäisimme että kaikki on lopulta aika turhaa niin silti meillä on tuo tahtominen. Me jostain syystä olemme sellaisia olentoja että meidän on koko ajan tahdottava jotain… Ehkä hyvä niin… Ehkä tahto on ratkaisu elämän ongelmaan..?