Hei. Olen alle 30v täyspäiväsesti työssä käyvä nuori nainen. Asun puolisoni kanssa. Ongelmani on se että menetän hermoni hetkessä, ihan turhistakin asioista ja olen jatkuvasti ärtynyt. kärsivällisyys ei riitä mihinkään ja mieli poukkoilee jatkuvasti. Viime päivinä olen myös unohdellut pieniä asioita. Minulla on huonoja päiviä viikossa enemmän kuin hyviä, ja se on alkanut toden teolla vaikuttamaan itseeni sekä parisuhteeseeni. Harvemmin on päivää etten ärtyilisi ollenkaan, puolisoni koittaa minua usein piristää kun huomaa minun olevan pahalla päällä mutta ärsyynnyn vain enemmän. Miksi ihmeessä? Olen myös hyvin itkuherkkä, välillä tuntuu että voisi vain itkeä ja sittenkuin itku pääsee, ei meinaa loppua näkyä. En ole tälläinen ihminen normaalisti. On hyviä pitkiä ajanjaksoja, mutta nyt on muutama kuukausi ollut tälläistä taas. Silloin kun olen hyväntuulinen, niin olen todella mukava ja on ihana viettää aikaa yhdessä, huonona päivänä kaikki on huonosti. alalla millä tällä hetkellä työskentelen olen aivan mitta täysi työpaikkaani, joka myös vaikuttaa negatiivisesti mielialaani.Asiakkaat aina kehuvat minua ilopilleriksi jne, mutta näkisivätpä vaan todellisen luonteeni. En halua olla tälläinen enkä varsinkaan puolisoani kohtaan. Pelkään että menetän hänet. Hän sanoi muuttavansa pois jos käytökseni ei muutu. Ymmärrän häntä täysin, koska en itsekkään jaksaisi loputtomiin katsella näin ärsyttävää ihmistä kuin minä. rakastan miestäni enkä halua häntä menettää, mutta en myöskään tiedä mitä tehdä että minusta tulisi taas mukava ihminen? Tarvitsen apua itseni takia sekä pelastaakseni avoliittoni!Mikä minua voisi vaivata? Olenko lievästi masentunut? Stressaantunut?