Mulla on diagnosoitu vakava masennus. On hoidettu polilla puhumalla psykologin kanssa mutta en koe että olisi siitä kauheasti apua ollut. Lääkkeitä en suostu syömään. Ahdistaa usein ja sosiaaliset tilanteet jännittää. Olen ollut joskus tosi itsevarma ja kaunis ihminen ja saanut muilta paljon kehuja. Nyt minusta lähtee todella huono energia kun kaikki on synkkää ja ihmiset siksi karttavat kaukaa. Olen menettänyt kaikki ystäväni (vaikka niitä ei montaa ollutkaan, laatu korvaa määrän). Yksi ystävä on jäljellä, hänen elämänsä ollut aina ruusuilla tanssimista joten ei ymmärrä tämmöistä mielen rikkoutumista. Hän koittaa kuitenkin pyytää aina mukaan tapahtumiin yms. Aluksi pakotin itseni menemään niihin tilaisuuksiin mutta paha oloni huokuu aina niin kovasti yli minusta että ihmiset eivät jaksa kannatella minua.

Pidän itseäni etovana ja näen kauneutta kaikissa muissa ihmisissä. Vaikea lähteä esim viikonloppuna ulos kun en saa huomiota miehiltä (mitä ennen sain paljonkin) ja vertaan itseäni jatkuvasti toisiin ihmisiin. En ole enää pitkään aikaan lähtenytkään ulos ”metsästys” mielessä, siitä jää vain paha mieli. Olen yrittänyt lähteä vain nauttimaan olosta mutta se on osoittautunut hyvin hankalaksi. Ihmiset ympärilläni eivät jaksa kuunnella valitusta itsestäni, minkä ymmärrän täysin. On vain vaikea olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa kun kaikki on niin synkkää ja mieleni niin tulehtunut. Todellisuudenkuvani on vääristynyt. En usko että paranen ikinä. Olin yksin ulkomaillakin jonkin aikaa etsimässä itseäni ja positiivisuutta elämään. Tottakai tropiikissa sielu lepää aivan toisella tavalla mutta ongelmat kyllä seuraa sinne maailman toiselle puolellekin. En tiedä mistä voisin hankkia itselleni ystäviä tai miten tutustua ihmisiin olematta kateellinen heille. Saatan alkaa itkeä keskellä katua kun vastaan kävelee kaunis ihminen. Minäkin olen kaunis sisältä, ulkoa vain ihan OK.

Olen vähän päälle parikymppinen mutta ikäistäni kypsempi kun on joutunut ottaa vastuuta niin nuorena eri elämän kriisien vuoksi. Kesä on vaikeaa aikaa. Tänään oli pitkästä aikaa mahtava sää ulkona, mutten päässyt ulos kotoa nauttimaan siitä kun kaikki vaatteet näyttivät rumalta päälläni ja naamani oli tulipunainen itkemisestä. En kehdannut lähteä edes kävelylle ulos. Taakkaa lisää se ettei elämässäni ole ketään kenen kanssa voin lähteä ulos nauttimaan. Ainoa ystäväni on niin kiireinen. Tiedän ettei kukaan tule kotoa hakemaan mutta en saa itseäni potkittua ulkoilmaan. Kotini on todella sotkuinen, en voi tehdä ruokaa kun keittiö on täynnä homeisia ruokalautasia ja vanhoja puolittaisia kahvikuppeja. Haju kotonani on aika kamala mutta voimat ei riitä siivoamiseen. Tänään sain itkupotkuraivarit ja hajotin esineitä. Nyt lojuu rikkinäisiä astioita nurkissa ja homeinen puuro lensi seinälle. Ajattelen kuolemaa paljon mutta en tee sitä koska perheeni joutuisi kärsimään liikaa. Toivon usein että jäisin auton alle.

Olen lähtenyt välillä yksinkin etsimään seuraa esim baariin kaljalle silloin kun on ollut hyvä fiilis. Kuitenkin vain känniset ördääjät ovat tulleet juttelemaan. Ystäväni on super kaunis ja hänellä riittää vientiä ilman että hän edes yrittää. En pysty enää liikkua hänen kanssaan missään kun olen kateellinen hänelle saamastaan huomiosta. Jopa kaupassa kassaneidit joskus kehuvat että oletpa kaunis. Minulle ei koskaan voisi käydä mitään tuollaista.

En ole saanut seksistä nautintoa vuosiin. Nyt en ole seksiä saanutkaan moneen kuukauteen. Aiemmat seksikumppanit ovat olleet ”helppoja nakkeja” joista en ole ollut edes kiinnostunut. Tiedän ettei sellaiset miehet joista unelmoin voisi ikinä olla kiinnostunut minusta. Poikaystävätkin olen aina valinnut vähän samalla periaatteella.

Tiedän kuulostavani pinnalliselta. Mutta ei tuntemattomat sisäistä kauneutta arvosta. Ihmiseen ihastutaan ulkonäön periaatteella. Olen aika vaativa ihmisten suhteen. En kelpuuta kaveriksi kovin monia. Haluaisin oppia katsomaan asioita enemmän sormien läpi etten tarttuisi ihmisten virheisiin ja puutteisiin. Mutta ihminen on peili, olen todella ankara itselleni ehkä siksi myös muille. Olen todella avoin ja erilaisuus on rikkautta. Olen hyvin ymmärtäväinen mutta ystäviksi kelpaa vain todella harvat.

En jaksa tätä yksinäisyyttä enää. Tiedän olevani upea ihminen mutta olen todella turhautunut ettei muut näe sitä. Pinnalliset pissikset tuntuvat saavan paljon ystäviä ja huomiota mutta se ei ole minun maailmani.