Elämässäni on tapahtunut viimeisen vuoden aikana paljon muutoksia. Yli 10 vuotta kestänyt parisuhde päättyi, yhteisymmärryksessä, mutta kuitenkin. Eksän kanssa olen jonkin verran edelleen tekemisissä ja meillä on hyvä keskusteluyhteys. Torjun kuitenkin korostetusti hänen minulle osoittamat lämpomät tunteet.
Äitini kuoli viime marraskuussa syöpään 61 vuotiaana ja minä sekä siskoni hoidimme häntä ja alzherimeria sairastavaa isäämme niin paljon kuin kokopäivätyön lisäksi voimme. Äidin kuoleman jälkeen olen tuntenut itseni ”turraksi”, mikään ei oikeastaan tunnu miltään. En sure, enkä itke.
Tapasin joulukuun alussa miehen, joka aluksi vaikutti todella hurmaavalta, mutta alkoi hyvin nopeasti kohdella minua erittäin huonosti ja epäkunnioittavasti. Suhteemme oli lähinnä fyysinen ja olen saanut kuulla että mies on retostellut viesteillä ja kuvilla joita lähetin hänelle suhteen aikana. Lopetin tapailun viikko sitten, sillä huomasin olevani ihastunut mieheen, kaikesta huonosta käytöksestä ja muiden naisten jahtaamisesta huolimatta. Mies ei ollut moksiskaan asiasta ja tiedän, että uusia on jo kierroksessa. Olen erittäin surullinen suhteen päättymisestä, vaikka mies on kaikella järjellä ajateltuna ihan kamala, enkä voisi kuvitella esitteleväni häntä esimerkiksi perheelleni.
Aiemmin elämäni oli järjestyksessä, tiesin mitä haluan. Nyt mielipiteeni vaihtuu lähes päivittäin, haluan miehen/en halua, perheen/lapsia, haluan olla vapaa/haluan kumppanin. En saa otetta mistään ja olen alkanut käyttää alkoholia entistä enemmän. En tiedä mitä tehdä..