Kirjotan ekaa kertaa tänne… Anteeks jos tää viesti on vähä hassu.

Itellä ikää taulus 19v ja tähä mennessä on tullu masennuksen/unettomuuden ja alkoholismin kanssa painittuu 6 vuotta. Väliin mahtuu päivii jolloin on kävelly juna-asemal ja miettiny sitä ohikulkevaa junaa, sekä ajanjaksoja et on ollu muuta tekemistä. Ite vaa oon huomannu et täs viimese parin kuukauden ajan on olo taas pahentunu ja erilaiset ajatukset kuolemasta ja ”oravanpyörän pysäyttämisestä” on tullu mieleen. Yksinäisyyden ja arvottomuuden tunne on pahentunu lähestulkoon sietämättömäks, ei enää jaksais tätä p…aa. Mulla on jonkin verran ystävii mut en oikee osaa puhuu niille mun ongelmista, koska pelkään et ne ei ymmärrä mua. Häpeän pelko on ennenki estäny mua tekemästä mitään rakentavaa.

Ite oon huomannu et lenkil käyminen ja uiminen auttaa ku saa jotai muuta tekemistä eikä kerkee niitä omia ongelmia miettii. Ryyppääminen ei muute oikeesti auta, sä vaa unohdat sun ongelmaks hetkeks, mut ne syyt ongelmii ei katoo. Kitaran tai jonkun muun instrumentin soitto antaa kans tekemistä sillee et ei kerkee murehtii. Millasii neuvoja teillä on ?