Tänään kuoli nuori, vasta elämäänsä aloittava ns. ”Asiakas”. Oon koko illan surrut tuota haastavan ihanaa lapsukaista, jota jään kaipaamaan. Hieno tyyppi! Onneksi sain kuitenkin tutustua häneen, jään ilolla muistelemaan niitä hupaisia juttuja hänen kanssaan. Mutta surullista se on. Elämä vasta alkamaisillaan, mutta kuolikin hän.. Elämä on arvaamaton, se voi päättyä vaikka NYT, vaikket arvaisikaan. Tee ennen kuolemaasi niitä juttuja mitä oot aina halunnut. Äkkiä! Kohta on jo myöhäistä… Mulla vaan on masennusta, ahdistusta. En omista ystäviä. Olen yksin ja yksinäinen. Olen väsynyt rämpimään aivan yksin kylmässä maailmassa. En ole koskaan päässyt suosta pois ilman pois vetäjää. Ilman apua. Kuka auttaisi avutonta?