Heippa kaikille!

Kävin lauantaina katsomassa koiranpentuja ja mietin jaksanko ottaa toista koiraa.
On tuo uhmaikäinen 5 vuotias ja se odottaa innoissaan toista koiraa.Tämä koira mikä meillä on sekarotuinen jonka säkökorkeus on joku 49 cm ja tämä uusi koira tulisi olemaan alle 20 cm.TYttökoira on jo mulla mut tämä uus olisi poika.Serkku sanoi et jos ensin itseni saisin kuntoon ja sitten miettisin sitä koiranpentua tai yleensäkin toista koiraa.On vähän alakuloinen olo mulla.Serkkutyttö jonka kans oltiin jonkun aikaa riidoissa,kun en jaksa semmoista et mun masennuksesta puhutaan ja siitä et tulin uskoon tammikuussa et mä huutelen hallelujaa kuulemma.Sanoin kun oltiin siellä et mä en jaksa selittää miksi muutin miehestä erilleen ja silti ollaan yhdessä ettei se kuulu sukulaisille,kun niistä on niin mukavaa juoruta ympäri sukua.
SUKU ON PAHIN!

Sitten kun minä olin aina soitellut serkulle niin joku oli sit heti kysynyt et mikäs paikka sillä nyt oli kipeä.TYhmää.Minkä minä voin sille jos olen kipeä.Olen semmoinen et jos mulla on kipuja tai paha olla,haluan jutella siitä jonkun kanssa tai edes kirjoitella jossain jonkun kanssa.Nytkin pakko kirjoittaa vasemmalla kädellä vaikka hidasta on mut kun on kipeä käsi.😞

Kyllä mä olen miettinyt et miksi olen tämmöinen valittaja ja miski mulla aina kaikkea vaivaa.Keksin siitä runonkin laitan sen tähän.

Kipuja,kipuja kipuja vaan

on elämässäni mulla.

Kun koittaa aamunkoi,

minulla taas kipuja on,

voi voi voi.

Olenko tehnyt väärää,

elämässäni tässä.

Miksen voi terve olla,

muuten sekoo kohta polla.😭

Tämmöistä tällä kertaa,toivon että voisin saada täältä tukea,että on joku paikka missä kertoa omia huoliaan jos on paha olla,ei ihmisen ole hyvä yksin murehtia,pitää olla joku jolle puhua,mut kun mullakaan kun ei ole oikein tukiverkostoa ollenkaan.☹️
Olen niin yksin,en miehelle jaksa kaikkea kertoa ja jos kerron niin ei se oikein ymmärrä.Ei sitä osaa kukaan sanoa mitään jolla ei ole koskaan ollut mitään pahaa oloa.Itkettää…😭