Tahtoisin kuulla muiden ihmisten kokemuksia mielialalääkkeen lopettamisen jälkeisistä tunnoista/tuntemuksista.

Minulla on nyt lääkkeen lopettamisesta n. kuukausi. Söin sepramia 60 mg. Yhteensä lääkityksellä kului kuusi vuotta milloin milläkin vahvuudella. Lopettaminen tapahtui asteittain noin 6 vk aikana.

Alkuun ilmaantui tuntohäiriöt, varmaankin useimmille tutut, sähköiskun omaiset sätkyt. Ne ovatkin nyt jo harventuneet mukavasti. Näitä minä jo osasin odottaa eikä mitenkään yllättäneet.

Mutta sitten, olen ollut kamalan äkäinen. Pinna palaa aivan hetkessä ja asioista, jotka nyt suuremmin minua eivät ole aiemmin hetkauttaneet. Ja se kiukun tunne on valtava! Samantien tulee tunne, että purskahdan itkuun ja tärisyttää. kestää tovin ennenkuin palaudun tilanteesta. Ehkäpä seuraavana päivänä osaan asettaa asian oikeisiin mittasuhteisiin.

Muutoinkin mielialat heittelee hurjasti. Itku on herkässä. Ja punastun nykyään ihan kaikesta! Söin lääkkeitä jo sen aikaa, että en ihan tarkalleen muista punastuinko ennen näin helposti. Lääkkeiden aikaan en punastellut, ja muutoinkin koin olevani itsevarma ja rohkea. Nyt jännittää ja hermostuttaa, olen epävarma. Tunnen myös huonommuutta ja otan asiat itseeni.

Kaipaisin kokemuksia, hellittääkö nämä tunnemyrskyt jossakin kohtaa. Kovasti mietin, onko tämä nyt se todellinen minä, jonka lääkkeet vain turrutti pois. Joka tapauksessa tämä minä tällä hetkellä ei ole kovin kiva.

Nyt kun luen tätä tekstiä, niin ehkäpä terapia olisi paikallaan 😀 Mutta olisi vertaistuestakin apua.