Hei.
Olen sairastanut vaikean masennuksen 90-luvulla. Tuolloin olin todella huonossa kunnossa viitisen vuotta. Nyt taas vuoden 2022 keväällä, ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta, sairaustui masennukseen. Olen saanut julkisella puolella keskusteluapua psyk. sh:n kanssa tunnin keskimäärin kuukausittain keskustellen. Minulle on mennyt nämä pari ja puoli vuotta masennuslääke, ahdistukseen myös lievä rauhoittava lääkitys sekä epilepsialääke ahdistukseen.
Vuoden sisällä on ilmennyt uutena asiana vakavat paniikkikohtaukset, esim. kaupoissa tai vaikkapa tietoisuudesta siihen, että esim. kuukauden päästä pitää osallistua esim. syntymäpäiväjuhlille tai hautajaisiin. Paniikki ja ahdistus on suorasstaan raastavaa.
No nyt olen viikon kuluttua etänä ensimmäisen kerran keskusteluissa 2000-luvulla psykiatrin kanssa, ja tuo mahdollisuus tulee kreivin aikaan, sillä lähisukulaiseni ovat nyt kertoneet olleensa jo vuosikymmeniä varmoja siitä, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olemme sulassa sovussa käyneert etänä asioitaa läpi, ja minun on pakko myöntää, että elämäntarinani on ollut80-luvusta asti amanian ja masennuksen vuoristorataa.
Tuo uusi mahdollinen dg. ahdistaa ja lääkityskin pelottaa jo etukäteen. Minulla on itsetuhoisia ajatuksia ja etenkin voimakkaita kuoleman toiveita.
!990-luvulla oli kaksi itsemurhayritystä ja nyt pelkään, että kolmas kerta toden sanoo.
Eli, alustukseni liittyy kysymykseen, miten ja mistä saan apua ja vertaistukea biboon? Olen varma, että diagnoosin tulen saamaan. Historian tapahtumat kohdallani ovat juuri kuin oppikirjasta kyseiseen diagnoosiin sopivia. Olen yksineläjä ja asun nelijalkaisen lemmikkini kanssa, jota onkin ainoa elämässä kiinni pitävä voima.
Vertaistukea ja asiallista keskustelua toivoisin aiheesta.
P.S. Olen alkoholin kohtuukäyttäjä, eli vain pari kolme annosta juhlapyhinä. "Viinaan en siis murheitani ole hukuttanut, enkä hukuta.
t. Carppis