Ollut aika monta viikkoa jo joko tuskallista, surullista tai vaan ankeaa. Mitään ei oikein jaksa ja tavalliset jutut on alkaneet ahdistaa & jännittää. Syke nousee välillä vaan, kun kävelee ulkona ja tekee mieli päästä äkkiä takasin sisälle. Aiemmin kivat jutut ei tunnu miltään. En saa nukuttua tai nukun liikaa. Ei ole nälkä, ei tekis oikein mieli mitään syödä eikä mikään enää maistu edes hyvältä. Aiemmin ruokakin oli aina nautinto.
Yleensä ulkoilu on aina tehnyt tosi hyvää. Pari päivää sitten vaan romahdin ja itketti, kun taas huomasi ettei sekään tunnu yhtään miltään.
Kirjotan nyt tänne sitten, kun en enää oikeen muutakaan keksi.
😞
Hei
Itselläni on ollut tuollaisia samanlaisia aikoja elämässä. Joskus ei vaan jaksa huolehtia itsestään. Saanko kysyä asutko yksin? Kaipaisitko jonkun auttavan sinua?
Ajattelen sinua lämmöllä:-)
takkityhjä kirjoitti 24.4.2017 18:23
Hei
Itselläni on ollut tuollaisia samanlaisia aikoja elämässä. Joskus ei vaan jaksa huolehtia itsestään. Saanko kysyä asutko yksin? Kaipaisitko jonkun auttavan sinua?Ajattelen sinua lämmöllä:-)
Kiitos, että ajattelet.
Ei oikein ole ketään sellaista, joka päivittäin arjessa huolehtisi. Paljon tässä on tainnut lastia kertyä lapsuudesta asti ja itse oon tottunut itsestäni huolehtimaan, se tässä varmaan yhtenä tekijänä sitten onkin. Näitä asioita luultavasti tässä täytyykin käsitellä. Nyt onneksi on jo pienellä alulla, kyllä se empaattinen ja hyväksyvä kuuntelija vain on niin tärkeä.
Kun vaan tämä olotila menisi joskus ohi.
Hei
Itselläni hyvin samanlainen tausta eli pienestä pitäen piti olla reipas ja selviytyä itse kun masentunut äiti ei jaksanut.
Minulla on kaksi kertaa aikuisena ollut vahva tarve hetkeksi "romahtaa" niin että voisin nojata toiseen ihmiseen ja saada silittelyä ja huolenpitoa. Tämä nykyinen jakso on siten ollut paha, että olen alkanut pahoinpitelemään itseäni kun tuota tukea ei ole ollut saatavilla. Se on tosi tyhmää ja yritän lopettaa sen.
Toivon sinulle hyvien hetkien pilkahduksia. Halaan sinua. Toivon, että pystyt rakastamaan itseäsi.
takkityhjä kirjoitti 25.4.2017 18:16
Tämä nykyinen jakso on siten ollut paha, että olen alkanut pahoinpitelemään itseäni kun tuota tukea ei ole ollut saatavilla. Se on tosi tyhmää ja yritän lopettaa sen.
Toivon sinulle hyvien hetkien pilkahduksia. Halaan sinua. Toivon, että pystyt rakastamaan itseäsi.
Kunpa itsekin voisit saada voimia noista sanoista, jotka osoitit mulle. Hyvien hetken pilkahduksia ja rakkautta itseä kohtaan. Miksi oot jäänyt ilman tukea? Voisiko sitä jostain saada?