Mielenterveyden järkkyminen tieteestä
Kaikilla meillä on oma maailmankuvamme. Oma mielenterveyteni on järkkynyt asiasta ,joka ei ole varmaan kovinkaan tyypillinen. Olen menettänyt uskoni mm. lääkäreiden omaan mielenterveyteen. mm. siihen, että tekevätkö he varmasti oikeita johtopäätöksiä asiakkaistaan? Tarkoitukseni ei ole loukata tätä ammattikuntaa, mutta katson oikeudekseni kuitenkin selvitäkseni jossain vaiheessa kirjoittaa asiasta tänne. Maailmankuvani on järkkynyt. Esim. alemmin koulututettu sairaanhoitaja ei voi minua koskaan ymmärtää ja auttaa minua, koska hän ei ole koskaan tehnyt koulutuksensa vuoksi sellaisia oivalluksia kuin minä tein. Olen myös järkyttynyt edelleen aiemmasta lopputyöoivalluksestani. Oma oivallukseni oli ainakin se, että tutkimus ei sopinut omalle maailmankuvalleni. Sitä ei voi kukaan kiistää, etteikö se olisi totta. Olen ratkaissut ongelman kuitenkin osittain. Olen tietoisesti laskenut tasoani mitä tulee suorituksiin. Ihmiset varmaan ihmettelevät, että miksi näin älykäs ihminen rupea esim. tutkimaan itsestään selvyyksiä. Vastaus on se, että yksinkertaisista asioista ei tule ihmeellisiä ajatuksia. Minua ei vain tajuta, koska minulla on suotu niin paljon älykkyysosamäärää. En kiinnostu keskivertoduuneista ja tylsistyn henkisesti köyhistä työtehtävistä. Tiedemaailmaan suhtaudun valikoiden. Tarkastelen tällä hetkellä tiedettä kriittisesti ja sovellan. Sovellan sillä tavalla, että en ajattele tiedettä liian pitkälle. Oen tunneihminen. Tiedän, että en saa tältä vertaistukea. Mutta tämä palsta auttaa minua selviämään. Täällä varmaan yleisesti haetaan apua ihan toisenlaisiin ongelmiin. Tiedän, että olen tänne aivan liian älykäs, mutta ajoittain minulla on tarve kirjoittaa tänne. Tätä juttua ei varman kukaan tajunnut, mutta minua itseäni se auttaa pyrkimään kohti keskivertosuorituksia. Mutta ei se mitään, että kukaan ei tajunnut. Itse tajusin.
Heippa, et ole mielestäni lainkaan väärässä epäillessäsi lääkäreiden ammattitaitoa taikka heidän mielenterveyttään tai kykyään tehdä oikea diagnoosi. Ihmisiä lääkäritkin ovat (tunnen erittäin monia) samoine ongelmineen kuin muutkin ja lääkäreiden ammattitaidossa on huomattavaa poikkeamaa. Sairaanhoitajiin en usko enkä psykiatrian alalla esim psykologeihin. Heillä on alempi koulutus kuin minulla, eikä sitä kykyä arvioida kokonaistilannetta tieteellisten kriteerien mukaisesti, jonka toisentyyppinen koulutus tarjoaa ja johon se opettaa. Ilman riittävää koulutusta vaikutelmana on takertuminen lähimpään mieleen tulleeseen diagnoosiin joka täyttää ainakin jonkun diagnoosin tunnusmerkeistä. Pari lertaa huono lääkäri on lähes tappanut minut. Onneksi en uskonut kumpaakaan vaan jatkoin paremmalle (toinen tapaus oli nimittäin penisilliiniallergia josta olisin voinut mennä anafylaktiseen shokkiin, jos olisin uskonut nokkosrokko selityksen).
Mitä tulee töihin, opin yleensä uuden työn parissa vkossa missä muilla menee kuukausia. Sen seurauksena ttöstä tulee hetimiten rutiinia vaikka on kuinka akateemista. Olen ratkaissut ongelman vaihtelemalla työpaikkaa sopivin välein ja joskus vaan työtehtäviä. Näin saa aina hiukan pitkitettyä kiinnostusta työhön. Miksi opettelisit keskinkertaisuutta kun voisit käyttää lahjojasi parantamaan epäkohtia, tekemään työstä mielekkäämpää ja nostamalla koko organisaatiota paremmalle ja tuloksekkaammalle tasolle. Jos on suotu älyä sitä pitäisi myös käyttää.
Älä kuitenkaan sorru ylenkatseeseen ja oman älykkyytesi yliarvostamiseen. Älykkyyttä voi olla monenlaista. Tunneäly on yksi osa-alue älykkyydestä eikä kirjaviisaus tai nerokkuus yhdwllä saralla tarkoita älykkyyttä kaikilla aloilla ja kaikissa tilanteissa. Ja onko ihminen älykäs, jos kaatuu oman älynsä ansaan - tekee johtopäätökset sekunnissa ja katsoo että ei kannata...kiertää mielessään vaihtoehdot ja tulee tulokseen että pieleen menee kuitenkin. Jos asenne on esim tuollainen se tappaa kaiken innovaation ja luovuuden. Älykkyysosamäärät eivät myöskään kerro mitään viisaudesta. Kadun juoppo voi olla viisaampi kuin älykkyysosamäärä 155, koska elämänkokemus on opettanut, hän voi olla empaattinen, hän voi katsoa elämää tietäen kaikki vastaukset. Ylenkatse ei myöskään ole älykkyyttä. Älykkyyttä ja viisautta on ymmärtää että meillä jokaisella on tehtävämme - ilman tyyppiä joka osaa käyttää tiettyä konetta jota nobelisti ei osaa käyttää, nobelistista ei tule nobelistia. Ylenkatse kertoo tunneälyn puutteesta, elämänkokemuksen vähäisyydestä ja empatian puutteesta.
Ei sinun tietenkään kannata uskoa mitä tiedät paremmin. Mutta jos tiedät jotain paremmin, eikö olisi kaikkien intressi että jaat sitten tietosi jotta jatkossa muutkin tietävät.
Keskinkertaisuuteen ei kannata pyrkiä. Ole oma älykäs itsesi, mutta opettele myös manipulaatiota keskinkertaisuuksien kanssa jptta voit manipuloida lopputuloksen jos tarkoitus on hyvä. Oman älykkyyden korostaminen on myös tyhmää eikä älykästä. Muiden väitteiden osoittaminen vääräksi vaatii diplomatiaa, ei tuhahtelua. Oman itsensä korottaminen ja kuvitelmat omasta erinomaisuudesta voivat myös olla mm narsismin oireita. Parit tutkintopaperit todistavat sinut älykkääksi sillä saralla jolla olet sen osoittanut, mutteivät tee kenestäkään yleispätevää.
Hei Teflon!
Tätä tämä sitten on. Emme me tunne täällä toisiamme, joten emme osaa auttaa. En edes koe tarvitsevani enää vertaistukea, koska eihän sitä täältä saa. En halunnut ylenkatsoa ketään, vaan mielestäni vaan fiksua on joskus myöntää, että ei osaa auttaa, koska ei ole selvillä asiasta. Minä itse tiedän tehneeni oikeita ratkaisuja eräässä vaiheessa opintojani. Vain tutkimusta tekevä on itse riittävän paneutunut aiheeseensa, joten ainut auktoriteetti johon tietyssä vaiheessa luottaa on ihan oma itse. En kommentoi enempää.
Hei Teflon!
Aiemmassa viestissäni olin vähän kiittämättömän oloinen. Nyt kun luin sen uudestaan, niin koin, että sain apua. Kiitos siis lohdutuksen sanoistasi. Uskoni terveydenhuollon ammatilaisten oikeisiin johtopäätöksiin ja kykyyn tehdä hyvää horjui noin puoli tuntia sitten taas. Se horjui juuri sillä hetkellä kun olin taas luottamassa tervydenhuollon eettisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Olin huhtikuussa kuolla erääseen lääkkeeseen ja siitä nyt toipumumassa. Murruin julkisella paikalla apteekissa, kun eräs tuttu työntekijä loukkasi minua toipumisvaiheessa pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän oli sillä hetkellä minusta niin julma, että itkin kotimatkan kuin hänen ikäisensä tyttö, vaikka olen häntä paljon vanhempi. Äitini, joka on terveydehuollonammatilainen myös lohdutti minua puhelimessa ja rauhotuin. Peitelläänkö terveydenhuollossa nykyään platonisessa seksuaalikehityksessä tapahtuneet loukkauksetkin lääkkeillä? Järkytyin siitä, että poika olisi voinut tietämättämyydessään tappaa minut. Apteekkisen maailma ei ratkaisevalla hetkellä ollutkaan hyvä ja eettinen seksuaalikehityksen kannalta, vaan osalistuin taas peittelemään sen saman vanhan tarinan. En haluakaan siksi terveydenhuollon ammattilaiseksi.
piti sanoa osallistui mielestäni peittelemään jne.
Hei vielä Teflon!
Tiedän, että olin oikeassa eilen. En kommentoi asiaa sen enempää. Kaikkiin asioihin ei kuulukaan antaa diagnoosia, mutta kaikkea lääketieteen maailmassa tietysti voidaan väittää. Se mitä etsit, sitä varmaan myös näät. Se kertoo vain heidän maailmankuvastaan. Akateemisuuteenhan kuuluu myös kyky kyseenalaistaa ja myös sen viisaus, että voi tosiaan olla myös väärässä. Auktoriteettiusko Suomessa on edelleen niin hallitseva, että se usko, että auktoriteetti tietää paremmin kuin sinä itse on joskus erittäin petollinen. Pääasia, että tietää miten asiat ovat. Mussa nähtiin ainakin eilen ihan omia projektioita jostain ihan muusta. Petollista terveydenhuollossa. Mahdollisesti ns. auttajan varjo. En halua edes tietää siitä. Ei kuulu mulle.
Hei vielä Teflon! Onnittelut vielä siitä, että jäit henkiin. Se on tosiaan varsinkin nyky-yhteiskunnassa se kaikkein arvokkain taito. Minäkin onnistuin jäämään henkiin. Kaikkea ne lääkärit tosiaan määrää. Ja kun on kouluttautunut, niin tietää asioista. Henkiin jäämislogiikkaa tietysti ei opi kirjoista.