Mielen hoitamisesta?
Miten sinä hoidat mieltäsi?
Vois olla hyvä kuulla/lukea nikseistäsi, joilla hoidat mielialaasi?
Mielen jumiutuessa, voimattomassa olossa, ei ole ’paukkuja’ oikeastaan mihinkään. Mistä voisi löytää edes yhden ’paukun’ = impulssin/rohkaisun liikahtamiseen siitä tilanteesta helpompaan oloon? Mikä sinulle voi olla se oloa avaava asia? Varsinkin jos koet olosi yksinäiseksi. Varsinkin jos lähelläsi ei ole ketään, joka näkisi mykistyneen mielesi?
Erilaisina ihmisinä meillä voi olla erilaisuuksista huolimatta samanlaisia keinoja. Täällä tukinetissä puretaan paljon mielen päälle ja mieleen kertyneitä kipuja ja voimattomia oloja. Haluatko/ jaksatko jotain omista konsteistasi jakaa täällä? Miten pidät hyvästä mielestäsi kiinni, miten saat huonot ’moodit’ tai hetket lyhenemään?
Olen itse bipolaarinen, vaikka siltä ei tunnu hyväksyttyäni sen todeksi omalla kohdallani, eli pidän kiinni lääkityksen pysymisestä ajan tasalla, jolloin ongelmia mielialan kanssa ei ole samalla tavalla kuin oli joskus. Tuo mielialasairauden hyväksyminen on yksi porras päästä jumitilanteesta eteenpäin. Vaikea pala nieltäväksi, mielialaongelman myöntäminen itselle, jos asetelma elämässä on sellainen, jos kokee alemmuudentuntoa muutenkin jonkin syyn tai kokemusten takia.
Minun nousemista aamuisin helpottaa, jos näen valoa, jos on jotain odotettavaa alkavassa päivässä.
Vaikein pala aika usein on päästä ulos asti, vaikka kaikkialla hoetaan, miten liike on lääke.
Siinä minua auttaa ulos ajatus, tavoite, halu laihtua. Käypä hoito -suosituksen mukaan riittää jos 5 päivänä liikahtaa sen 1/2 h lenkin. Nykyään on näitä laitteita. Kännykkään laitan herätyksen 15 min päähän ovesta ulos päästyäni. Kun mielikappale soi, tiedän tehneeni melkein jo päivän liikkumisen ja käännyn takaisin. Toisinaan jatkan matkaa tuosta soitosta huolimatta, en koske laitteeseen, siitä tiedän tehneeni tuplalenkin, ainakin tuossa omassa laitteessani, herätys toistuu vielä muutaman kerran kun sen antaa vaan soida. Ajan hallinnan haltuunotto tuo tuntua, omasta elämästä on kysymys. Ja sitä haluan lisää, elämää omaan elämään. Oman mielen hallinnan lisääntymistä.
Ravinto on aika iso ’pullonkaula’ itsen ja oman mielen hoitamisessa. Vuosien myötä on lisääntynyt omien mieltymysten arvostaminen. Rytmi syömisissä. Aivot – mielen ydin – tarvitsee muutakin kuin kahvia ja tupakkaa. Vaivannäkö kaupassakäymiseksi, vaihtelu ruokaostojen tekemisessä, isoja asioita joista itselle kokkaus ei saisi olla se ärsyttävin. Päinvastoin, se on kunniahetki, mahdollisuus arvostaa itseä.
Kun yksin kysyy ja yksin vastaa - ei tule riitaa?
Tuon hyvän mielen luomisen asioista syöminen, sen luulisi olevan helppo nakki, mutta harvoin sitä ainakaan minulle masentuneena on. Ei maistu mikään, ei haluta, nälkää ei tunnista. Olemassaoleminen on ei-olemista. Ajantaju vajoaa, millään ei ole merkitystä. Ote elämästä kirpoaa.
Hei... Taisit kaipailla keskusteluusi kumppania... Ei mulla tällä hetkellä oikein mitään ajatusta ole. Otat esille kaksi tärkeää osaa ainakin tuon masennuksen osalta: liikkumisen ja syömisen. Molempien kanssa ainakin minä tunnun ohittavani aika ohituskaistan kautta. Tänään tosin söin sellaista, mistä tykkäsin ja joka oli noin suunnilleen kohtuu tai sinnepäin terveellistä. Oli hiilihydraattia, proteiinia ja vihannesta... En tosin ole nyt edes pahimmillaan masentunut, joten jokin edes onnistuuu. Mulla tosin taitaa tuon syömisen kanssa käydä toisinpäin silloin kun masentaa kovemmin. Syön silloin ihan liikaa. Ja ehkä ahdistuskin saa syömään.
Kirjoita vain ehdottomasti edelleen, vaikket ole vielä saanut kanssakeskustelijoita enempi mukaan. On sinulla ainakin ajatusta!
Moi! Mua auttaa myös oman tilanteen ja sairauden hyväksyminen. Sen hyväksyminen, että aina ei ole kivaa ja useimmiten (= viime kädessä) sitä on aivan yksin. Yksin vastuussa itsestään, mutta myös itse vapaa olemaan ja kasvamaan omaksi, todelliseksi ITSEksi 🙂
Tässä "keinovalikoimaani" parempaan oloon ja elämään:
- tasapainoon: ruokailu, uni, liikunta
- meditaatio ja hyvien asioiden visualisointi
- kirjat, musiikki, elokuvat
- taide
- kirjoittaminen (päiväkirja, runot, tarinat, ideat..)
- sosiaalisuuteen pyrkiminen
- muiden auttaminen
- baari ja karaoke
- värityskirjat
- tavoitteiden asettaminen
- komedia ja huumori yleensä
Heitit aikamoisen paletillisen, kiitos hullutar. Jardinille myös kiitos rohkaisevista ajatuksista.
Mikä sulla on syvin vaikutin siihen miten milloinkin toimit?
Kaikki nuo 'itsestä ulospäin' jutut, auttaa enemmän kuin 'itseenmenot' joihin tahtoo jymähtää niin, ettei ulospääsyä ole?
Jos oisikin joku abrakadabra-avain, tekisikö se elämän aivan liian helpoksi?
Mikä hoitaa kun olo on jumissa?
Jos voi jotenkin jotain päästää irti itestä?
Tuo jumiolo on niin tuttu. Varsinkin jos on usean tahon osalta jumissa - ei ole ketään jolle sanoa - ei ole mitään minne lähteä - ei ole mitään mitä tehdä.
Jos koittaa kelata askelia taapäin, mikä vei siihen jumioloon? Jos saa jnknlaisen otteen siihen, jos huomaa että se on tunnetila. Että se on tunne siitä ettei tunne muuta kuin olon jossa jumi totaalinen.
Tunteista on vaikea saada kiinni, paremmin ehkä vähän etäisyyden päästä? Kun mulla tuo jumi päällä, se valtaa pään niin ettei ajatus auta. Ajatus ei toimi kun on sen tunteen vallassa. Jumissa = sen vallassa ettei tunne mitään. - * - Parasta lähteä ulos. Aivoissa hapenpuute?
Tai väsymys. . .