Sanosin, että tuo ei ole enää lievää...joskin vielä jotenkin hallussa.
Mutta...jos teillä on joku meno, tai tulee kavereita illalla, tai haluaisit lähteä jonnekkin yhdessä, jättääkö hän silloin juomatta?

Ei juo silti ☹️

Kuulostaa aika vakavalta alkoholiongelmalta voiko kyseessä olla alkoholismi?
Tiedän omasta menneisyydestä että ihminen muuttuu agressiiviseksi, hermostuneeksi esim. kävelee, heiluttaa istuessaankin jalkoja, polttaa ketjussa, puhuu holtittomasti tai ei puhu ollenkaan. Käytös on arvaamatonta. Tai sitten on liian passiivinen ettei muuta kuin makaa.
Alkoholi kun on hermomyrkkyä.
Yleensä ketään ei voi pakottaa hoitoon (mikä on kyllä minusta väärin) sillä itsen pitää haluta lopettaa juominen ja se kannattaisi lopettaa ennekuin on myöhäistä. Kun tietyn rajan ylittää niin eipä taida enää aivot palautua entiselleen eikä lopettaminen onnistu. Alkoholi kun vaikuttaa aivojen soluihin.
Jätä kuin vahingossa esiin alkoholismista kertovia lehtisiä, niin jos uskallat. Voi olla että hirmustuu kovasti jos epäilet alkoholistiksi.
Nämä on omat kokemukset alkoholistin kanssa elämisestä ja ei siitä mitään tullut. onneksi erosin.

meillä myös samankaltaista. Toki viikolla mies ei ihan jokailta ota, eikä kovin montaa yleensä, mutta viikonloppuisin vielä sitäkin enemmän. Meillä ei mitkään puheet alkoholimista tms. auta, mies ei koe, että olisi mitään ongelmaa. Välillä olen aivan loppu tämän asian kanssa. Oikeastaan juuri tuon viikonloppujuomisen suhteen..ei noi viikolla otettavat oluet mua vaivaa, mutta JOKA perjantai ja lauantai mies on kännissä, ei missään pienessä sievässä vaan kännissä. Saa nähdä kuinka kauan jaksan, ollaan oltu miehen kanssa nyt yhdessä 8vuotta ja homma on ollut kokoajan samanlaista. Nykyään itseäni alkaa ahdistamaan ajatus juomisesta, koska pelkään muuttuvani samanlaiseksi ja sitä en tahdo! toki minulla ei ole vielä mitään suurta ongelmaa, sillä en jo koskaan viikolla, enkä koskaan yhtä päivää enempää. En myöskään juo joka viikonloppu, mutta silloin tällöin kuitenkin.

Jos ette minua usko, niin lukekaa alkoholismista, jutelkaa juomattomien alkoholistien kanssa ja muiden alkoholistien omaisten kanssa.
Alkoholi on se kuningas ja juoja sen orja. Alkoholisitille on yksi ryyppy liikaa ja tuhat liian vähän.
Nykyään ei ollenkaan ihmetellä, jos joku juo, mutta jos et juo, niin heti pitää olla meriselitys.

Miten olisi jos etsisitte tietoa netistä Al-anon ryhmistä ja menisitte sinne? Ihan vain kokeilemaan onko siellä vertaistukea. Kävin monta vuotta ryhmissä, sekä alkoholisteille että läheisille tarkoitetuissa ja pääsin irti juopoista. Tunne-elämältä olin sairastunut jo lapsena ilmeisesti. Mutta juuri tuo että aloin itsekin juoda yhä enemmän ja enemmän kun mies joi, turhaannuin ja väsyin, alkoholi muka helpotti sitä. Tai toinen ehkä vaarallisempi on että menee lääkäriin ja valittaa masennusta ja alkaa syömään lääkkeitä että jaksaa sitä kaikkea. Se on aika kummallista, että ei uskalla lähteä pois vaikka kärsii.
Se siinä on vaarana että itsekin alkaa juoda tai särkyy mieli.
Nykyään on apua saatavilla, ei ollut silloin kun minä olin nuori. Ei ollut edes tätä ihanaa Tukinettiä mistä saa tukea.