Menolippu kaliforniaan
Heips ! Olen 3kymppinen sekamuotoista skitsoaffektiivistahäiriötä sairastava nainen. Diagnoosin sain v.2014.
Mulla on joku kieltoreaktio tms. Eli en ole uskonut sairauttani todeksi. Psykiatri totesi kevyesti ahdistukseeni , että ” nää on vain näitä työnimikkeitä nämä diagnoosit”. Olen lahjakkaasti kieltänyt koko sairauden olemassaolon. Kunnes… En mä tiedä tuliko mania vai mitä siinä tapahtu. Aloin kokemaan että mulla on Jumalalta joku erityiskutsu. Koin , että Raamatussa oleva kertomus Moosekseb elämästä kertoo mun elämästä. Sen jälkeen koin että Johannes Kastajan elämä kertoo mun elämästä. Kirjaimelliseati siis odotin , milloin ihmisiä alkaa tulla mun luokse ja menen kastamaan ne senaikaisen kotini viereiseen järveen.
Sitten alkoi ”vainot”. Elin ihan hirveässä pelossa ja ahdistuksessa , numerot kaikki vaihdoin ja muutin eri paikkakunnalle kun koin että olen kuin Jeesus jota farideukset vainoaa erään seurakunnan taholta. Tää päätty siihen , että Jumala kehotti olemaan ”liikkumatta ulkona/parvekkeella” koska kaikki tuttuni ovat vastapuolen palveluksessa ja Jumala ei enää halua että törmään heihin.
No sit pakenin yksi ilta eri paikkakunnalle. Siellä asuin muutaman viikon ja jäin kodittomaksi. Ennen sitä kävin kasteella kuten Jeesuskin kävi. Sitten ”ylitin punaisen meren”. Mä asuin kadulla kuukauden verran ja siellä sitten koin olevani kuin Jeesus. Nukuin tuntemattomien sohvilla yms. Koin että mulle alkoi tulla opetuslapsia niinkuin Jeesukselle.
Viimein pääsin erään tutun työpaikalle 2.5kk. Siel koin että mä odotan ristiinnaulitsemista kuten Jeesus. Senverran ymmärain et se ei tarkoita fyysistä toimenpidettä mutta uskoin että mut tuomitaan siel syyttömänä. Samaan aikaan eristäydyin kaikista n parin kuukuden ajaksi. Olin jossain omassa maailmassa missä odotan ristiim
Nnaulitsrmistani.
Jossain vaiheessa tuli se ajatus että Jeesushan on jo ristiinnauöittu että eikai ne mua enää riatiinnaulitse. O
Sit jäin taas kodittomaksi ja nyt asun yhden tutun sohvalla.
Mä oon kokoajan luullu että mulla oli joku Jumalan antama suuri tehtävä että mä olen kuin Raamatun Mooses Elia tai Johannes Kastaja ja ihan viimeiseksi olin sitten Jeesuksen jalanjäljissä vapauttamassa ihmis riivaajista.
Ja vasta nyt mä ymmärrän että mä olen ollut sekaisin. Siis ihan oikeasti sekaisin. Tapahtumista kulunut vajaa pari kk. Koko tämänajan ajattelin että mulla on jokin erityinen kutsu Jumalalta ja että olin koditon jotta voin auttaa näitä ihmisiä löytämään yhteyden Jumalan kanssa. Osa varmasti ollutkin totta. Mutta musta toi on jotenkin järkyttävää.
Järkytys. Shokki. ”Ei herranjumala”. Näin mä ajattelin tänään. Oikeastaan vasta tänään totuus valkeni mulle. Että jotain on mennyt tosi pahasti pieleen. Että mä oon kulkenu kadulla ja odottanut että mut ristiinnaulitaan. Että mä oon vaihtanu prepaidin joku 4 kertaa tämän episodin aikana , ettei fariseukset saa mun puhelinnumeroa tietoonsa.
Mulla ei ole perhettä , sukua eikä ystäviä. Ihmiset ilmeisesti pitäneet erikoisena / koomisena mun uskonnollisuutta. Mulla ei ole ollut alkuvuoden jälkeen mtn psykiatrista hoitokontaktia.
Tällä hetkellä asun syrjässä kaikesta. Mulle entuudestaan tuntemattoman ihmisen luona. Olen ollut täällä 1.5kk. Mut nyt kun mä ymmärrän että jotain meni pieleen tossa kesällä. Mietin että jos se oli vaan joku psyykkinen defenssi. Mietin et kai psykoosista voi itsekseenkin parantua. Mietin että jos mä meen puhumaan jonnekin laittaako ne pakkohoitoon. Olen 1.5kk ollut nyt eristyksissä kaikista kun koin että mua vainotaan. Mutta tää on tehny hyvää , kun tosiasiat on valjenneet.
Mutta mä mietin että pitäiskö hakea apua. Mua painostetaan Seurakuntaan mutta nyt tuntuu hyvältä olla kaukana kaikesta uskonnollisesta. Nyt on ihan ok olo.
Loistavaa, että löysit tukinetin sivuille. Kiitos, että jaoit tarinasi.
Sinun pitäisi hakeutua psykiatriseen hoitoon. Suosittelisin jopa ensiapuun hakeutumista, koska sitä kautta pääsee todennäköisimmin osastolle. Sitä ei tarvitse pelätä, vaan osastolla määritellään mistä kärsit ja miten sinua voidaan auttaa. Älä jää kodittomaksi, hae apua! Oikeasti, pyydä psykkan arviota. Kerro heille kaikki.
Olen itse ollut osastolla useasti itsetuhoisien tekojen takia. Se ei ole pelottavaa, päin vastoin, siellä vihdoin joku ymmärtää. Tsemppiä ja rohkeutta ottaa yhteyttä ehkä ensin perusterveydenhuoltoon tai suoraan ensiapuun paikallisessa sairaalassa, jossa saat apua heti.
Aikamoiset pari kuukautta sulla, Sussen, kiitos että kerroit! Mukavaa myös että olet koet olevasi nyt "samalla kartalla" meidän muiden kanssa 🙂
Ymmärrän kyllä, jos tommoisen kokemuksen jälkeen haluat pysyä vähän aikaa kaukana seurakunnasta. Saako kysyä, kuka sua painostaa uudestaan sinne seurakunnan toimintaan?
En paljoa psykoosista tiedä, mut mulla on vähän sellainen kutina, ettei siitä yksikseen parantuminen olisi ainakaan kovin helppoa. Usein vaatii kai lääkehoitoa. Googlailin pikkuisen, ja tuolla Mielenterveystalon sivuilla oli myös joitakin omia hallintakeinoja https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosin-pikaopas.aspx (ks. kohta Psykoosin varomerkit ja niiden hallinta), jos et uskalla ottaa lääkäriin yhteyttä.
Aika raskaita vaiheita oot käyny läpi. Kiva, kun kirjoitit tänne. 🙂 Kyllä varmasti olis hyvä pyytää ja ottaa vastaan apua.
Haluaisin varoittaa myös siitä, että kristillisissä seurakunnissa ja niiden liepeillä on ihmisiä, joiden uskonnollisuus ei ole tervettä eikä elämää edistävää. En tahdo mitenkään tuomita sinua tai uskoasi. Itsekki oon uskovainen, vieläpä fundamentalisti ja karismaatikko. 😉
Oon kuitenki myös ollu tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka harjoittaa rankkaa henkistä ja hengellistä väkivaltaa Jumalan nimissä. Todellisuudessa he haluaa itse valtaa: kontrolloida, nöyryyttää ja alistaa muita ihmisiä. Kun tällaista pahaa tehdään uskonnon tai Jumalan nimissä, se saadaan näyttämään pyhältä ja hyvältä. Semmosista ihmisistä on syytä pysytellä kaukana.
Raamatussa sanotaan, että puu tunnetaan hedelmistään. Jos joku ihminen sanoo olevansa hengellinen auktoriteetti, profeetta tai pastori ja Jumalan asialla, ja hänen toimintansa saa ihmisissä aikaan häpeää, pelkoa, ahdistusta, tuomiomieltä, todellisuudentajun menettämistä ym hän ei oo Jumalan mies tai nainen. Hyvä puu ei voi tehdä huonoa hedelmää. Siitä viisaudesta, joka ylhäältä (Jumalalta) tulee, sanotaan Raamatussa, että se on "puhdasta ja pyhää, rakentaa rauhaa, on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, on tasapuolista ja teeskentelemätöntä." (Jaak.3:17)
Ehkä tämä ei ollut sulle ajankohtaista, mutta varuilta kirjoitin kuitenkin! On vaan tosiasia, että kristinuskon nimen alla liikkuu myös kaikenlaista sairasta ja vahingollista.