Mua käytettiin 14-vuotiaana seksuaalisesti hyväksi ja todennäköisesti raiskattiin poikajengin toimesta. Muistikuvat ovat katkonaisia illasta, koska olin humalassa. Kyseisen illan jälkeen muutuin itsetuhoiseksi ja välinpitämättömäksi oman turvallisuuteni osalta, join paljon ja harrastin paljon seksiä eri ihmisten kanssa. Kun noin vuotta myöhemmin aloin seurustella mukavan pojan kanssa, en enää pystynytkään lainkaan harrastamaan seksiä pitkään aikaan.

Sama kuvio on toistunut sen jälkeen tasaisin väliajoin. Välillä vietän todella villiä seksielämää, välillä en pysty harrastamaan seksiä lainkaan. Avioliittoni kärsii tästä luonnollisestikin ja viime aikoina tunne-elämäni ollessa muutenkin epätasaista on avioliitto ollut ongelmissa.

En koskaan kertonut kellekkään ennen kuin vuosi sitten parhaalle ystävälleni ja sen jälkeen olen uskaltautunut kertomaan miehellenikin, mikä tietysti auttaa tilannetta, ainakin hän voi nyt yrittää ymmärtää epästabiilia käytöstäni.

Lasten syntymän jälkeen tuo seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut paljon enemmän mielessäni. Jotenkin en vaan tunnu pääsevän asian yli vaikka aikaa on kulunut jo melkein 20 vuotta ja asiat ovat tällä hetkellä oikein hyvin. Minua vaivaavat epämääräiset masennuskaudet. Vaikka tiedänkin olevani hyvä ihminen ja kaikesta huolimatta hyvä vaimo miehelleni, koen jatkuvasti syyllisyyttä, huonoa omatuntoa ja huonovointisuutta menneisyyteni ja epätasapainossa olemisen takia.

Tuntuu jotenkin myös siltä, etten osaa olla ihmisen kanssa, joka on hyvä minua kohtaan. Otan jatkuvasti mieheni puheet ja teot negatiivisesti ja odotan häneltä vain huonoa kohtelua, vaikka en sellaista koskaan ole häneltä saanutkaan. Huolenpito, läheisyys ja seksuaalinen lähestyminen vain tuntuvat ärsyttävän.

Haluaisin oppia jo näin pitkän ajan jälkeen hyväksymään itseni ja menneisyyteni, mutta se tuntuu olevan kovin vaikeaa. ☹️