Olen vielä nuoreksi aikuiseksi ikäni puolesta lukeutuva ihminen. Alaikäisenä kärsin alkoholiongelmasta ja aina kun kuppia otettiin, lähti myös muisti ja järki siinä samalla. Tein kamalia asioita päihtyneenä ja näin vuosia myöhemmin ne kalvavat minua erittäin paljon. Muutama paha ylilyönti johti mm. toisen seksuaaliseen ahdisteluun. Näistä en itse mitään muista, mutta tietenkin aina juhlissa olleilta kuulin tai jopa näin materiaalia. Häpesin jo tuolloin silmät päästäni.

Nyt kuitenkin vuosien saatossa tekojeni vakavuus on valaistunut ja tuntuu etten kirjaimellisesti pysty elämään itseni kanssa. Haluaisin tiettyyn ammattiin, mutta en tiedä uskallanko tälle alalle lähteä taustani takia. Olen nykyään täysin eri ihminen nykyään, tajusin viimein alkoholiongelmani ja vähensin juomista paljon. Nykyään homma pysyy hanskassa ja muistinmenetyksiä ei ole tullut. Tuntuu, etten ansaitse ystäviä tai parisuhdetta taustani takia. Elämän päättäminen on käynyt mielessäni.

Olo on aivan neuvoton ja hyvin ahdistunut. Päivääkään ei kulu ettenkö asiaa miettisi ja katuisi. En oikeastaan tiedä, miksi edes kirjoitin tämän tekstin. Jospa joku samaistuisi ja voisi jakaa omia ajatuksiaan.