masentunut minäkin!!
☹️Itselläni masennus jo 20-vuotta.Välillä aivan maassa,lääkkeet eivät auta,yritetty kymmeniä erilaisia.Itse uskon,et masennukseni johtuu yksinäisyydestä joka minun kohdallani totaalista.Mies on ,hän ei ymmärrä kun on itse terve,mielessä itsemurha-ajatukset lähes päivittäin,en ymmärrä itsekään kuinka selviän päivästä toiseen😞
Hei!
Voimia haluan sinulle toivottaa vaikken tiedä mitä muuta oikein kirjoittaisin tähän. Kun olet noin pitkään joutunut elämään masennuksen kanssa, olet varmaankin jo kokeillut vaikka mitä hoitokeinoja.
Minä olen uskossa ja armosta saan voimia. Ja siitä että voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Yritän rämpiä töissä heikkona ja hauraana, toivottavasti jonkun hyödyksi sentään vaikken täydellinen olekaan.
Itse ajattelen tänään että jos kokeilisin liikuntaa lääkkeenä pahaan oloon. Uskon että helpotusta siitä saisi, ei vaan tahdo jaksaa yrittää. Makaan vapaapäivät sohvalla ja poltan välillä tupakkaa. Kuolemantoiveita minullakin on, elää tässä kuitenkin pitää kun on mies ja lapsi. Ihanaa olla jollekin tarpeellinen,ihan korvaamaton.
Sen minäkin olen huomannut etteivät lääkkeet ihmeitä tee. Onkosinulle ehdotettu sähköhoitoa. Minulle on mutta en vielä halunnut. En osaa sanoa miksi, on kuulemma teholtaan hyvä hoito.
Muuta en nyt osaa kirjoittaa,kaikkea hyvää sinulle haluan toivottaa!
☹️Minäkni olen masentunt,yksinäinen,pelokas,jännittäjä ja kaikkea mikä psyyken puolella voi olla huonosti.Lapsuuteni oli kauhea,meillä iskä ja äiskä tappeli joka ikinen päivä,aseena puukot ja puntarit.Meillä kaikilla sisaruksilla on erilaisia psyyken ongelmia,jotka vaikeuttavat normaalia elämää.Kaksi veljeä päätti itse päivänsä,he eivät jaksaneet.Onko muilla samanlaisia kokemuksia perheväkivallan seurauksista????Olisi mukava keskustella asiasta 😐
Lapsuuden kokemusten vaikutus aikuisena. Täällä on tuollainen ketju.
Mutta kyllä, tietysti lapsi oppii ympäristössään tapahtuvista asioista. Meillä oli narsistinen ja alkoholisoitunut isä, joka käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Itse opin sen, että olen ruma ja tyhmä. Että ei minua kukaan halua.
Vuosia taistelin todistaakseni nuo väittämät vääriksi, mutta henkisellä väkivallalla on tapana voittaa. Niinpä tilanne oli se, että nuo väittämät olivat totuuksia. Enkä voi niille mitään.
Nyt olen aloittamassa terapiaa, se on viimeinen toivoni. Jos siellä ei käsityksiäni itsestäni saada muutettua, lopetan kaiken. Ei elämä ole niin kallisarvoista (minulle), että kärsisin täällä, yksin, vuosia.