Moikka kaikille!

Täällä huutelee 27-vuotias,
kouluttamaton, työtön, vakava masennus diagnoosin saanut yksinäinen ihminen.

Olen yrittänyt vuoden aikana, etsiä itselleni uutta harrastusta. Jotain täytettä ja tekemistä päiviin, etten unohtuisi vain voivottelemaan omaa oloani.
Toimeettomat päivät, ovat itselleni yleensä niitä raskaimpia ja pitävät pahaa mieltä yllä.

Päätin aloittaa blogin pitämisen, mutta oma pää estää kokoajan kirjoittamisen.

”Et sä osaa kirjottaa.
Ei siitä tuu mitään.
Ethän sä osaa ees pilkunpaikkaa”

Monen kuukauden mietinnän jälkeen uskalsin viimein tulla tänne keskustelemaan!
Olen siis saavuttanut jo yhden ison haasteen!

Sairauden tiedostaminen on eri asia,
kun sen ymmärtäminen ja hyväksyminen.

En tiedä vielä mikä lopullinen diagnoosini tulee olemaan, mutta tänä vuonna olen oppinut ymmärtämään tarvitsevani apua.
Olen tiedostanut sen, ettei kaikki mun tunteet ole normaaleja.

Hyvänä esimerkkinä toimii
”itkupotkuraivarit”

Joo kyllä jokainen ihminen joskus vetää pienet pultit tai pillittää ja huutaa, mutta missä se agressiivisen käyttäytymisen raja menee?

Nyt kun olen yrittänyt katsella elämääni taaksepäin, tajuan ettei
”normaali ihminen” hermostu ja paisko tavaroita hajalle samalla tavalla.
Nuorempana hajoitin vaikka ja mitä,
kun menetin hermoni. En silti tuntenut olevani väkivaltainen tai mitenkään ”viallinen”.
Näin jälkeenpäin itseäni arvioidessani ymmärrän agressiivisen käyttäytymiseni olemassa olon, mutta en tiedä koska se alkoi.

Muistan kun heitin läppärini lattiaan
Potkaisin ison peilin hajalle
Heitin lasin seinään ja
jatkoin muihin astioihin.

”No kyllähän ny kaikki
itkupotkuraivareita saa
ihan normitoimintaa”

Nyt vähän kauhistuttaakin oma käytös menneisyydessä ja tiedostan oppineeni jollain tavalla hallitsemaan agressioita vuosien varrella.

En enää heitä lattiaan sitä lähintä esinettä, vaan olen joutunut ostamaan elämässäni järkyttävät määrät

HIUSHARJOJA!

Mitä lie pahaa nekin ovat mulle tehneet?

Näihin ajatuksiin päätän elämäni ensimmäisen ”blogipostauksen”
(Jossainhan sitä on harjoteltava?)

Jos haluat auttaa mua löytämään sisäisen tutkija-toimittajani, niin kohtele tätä keskustelua kuin se olisi blogi!