Masentuneena 22 vuotta
22 vuotta sitten sairastuin masennukseen kuopukseni ollessa 9kk. Pikkuhiljaa lääkkeillä ja läheisten tuella selvisiin elämään ja 20 vuotta on mennyt aika mukavasti lievällä lääkityksellä. Elämä on kolhinut kovinkin, mutta olen selvinnyt jotenkin eteenpäin.
Nyt kun luulin jo pärjääväni, elämääni astui yli 3 vuotta sitten mukava mies, jolla on nyt yli 20-vuotias tytär. Ongelmat alkoivat, kun mies muutti luokseni ja tytär, joka lähti opiskelemaan ulkomaille, vietti kaikki lomat, eli n. 1/2 vuodesta meillä. Hän on psyykkisesti epävakaa, itsekäs ja riippuu isässään 24/7. Isä tekee tämän mahdolliseksi ja minä saan väistyä.
Viime vuoden vaihteen pitkän loman aikana tytär oli niin hankala, että meille tuli hirmuinen riita ja mulla alkoi tuntua, etten selviä tästä enää terveenä. Pyysin isältä, että tytär ei enää kesällä tule meille. Isä lupasi, mutte ei kuitenkaan henno käskeä aikuista tytärtään muuttamaan omaan asuntoon Suomen vierailujensa aikana, vaan alkaa kääntää kaikkea minun syykseni.
Olen pudonnut syvälle masennukseen yli 20 vuoden paremman jakson jälkeen. Olen hakenut apua työterveydestä ja psykiatrilta, mutta kaikkein pahinta on, että avomieheni ei ymmärrä, kuinka tärkeää häenen tukensa minulle tällä hetkellä olisi. Melkein kaikista tärkein asia. Että hän ymmärtäisi, että olen menettänyt terveyteni rikotun kotirauhan takia ja että hänelläkin olisi jonkinmoinen vastuu auttaa minua takaisin elämään. Aloitin eilen masennuslääkityksen ja olo on, jos mahdollista vieläkin kamalampi.
Hän vaatii, että minun pitäisi antaa kaikki tyttären kauheudet anteeksi ja unohtaa menneet ja syyllistää minua siitä kun en pysty. En vaan pysty. Niin paljon pahaa hän ehti kylvää ympärilleen, eikä ole lähtenyt kotoani, vaikka olen monesti pyytänyt.
Nyt en ainakaan pysty antamaan anteeksi, sillä olen katkera että tytön takia sairastuin taas tähän kamalaan tautiin, joka ei anna hetken rauhaa, ei päästä otteestaan. Kasvattaa möykkyä rintaan ja vie kaiken ilon elämästä.
Jaksan vielä toivoa, että lääkkeistä saisin avun. Nythän on vasta toinen päivä menossa. Toisaalta toivon, että kuolisin pois. Sen jälkeen ei olisi enää tätä raastavaa tuskaa. 😭
Hei Hattivatti! Kiitos kirjoituksestasi! Kummasti toisen ihmisen tuki kohottaa mielialaa. Sinun tarinastasi sanoisin, että hienosti olet hoitanut homman tuon riippuvaisen nuoren naisen kanssa sekä itsesi että hänen kannaltaan pitäessäsi kiinni omista oikeuksistasi. Kumppaneiden sekoilut omissa ympyröissään ovat tosi rasittavia, niihin ei kannata sotkeutua. Erillissuhde on mukava vaihtoehto. Kokemusta on.
Lääkitys on tosiaan minulle nyt ainoa vaihtoehto. Käytin aiemmin jonkin aikaa mainitsemaasi lääkettä, mutta lopetin haittavaikutusten takia. Nyt on tarkoitus aloittaa kokeilu uudella lääkkeellä. Elämäni tase on pahasti miinuksella, mikään ei saa minua uskomaan semmoista valetta, että elämäni olisi mennyt hyvin ja tulevaisuuteni olisi toivoa täynnä, ei terapiakaan. Ehkä kemikaalit saavat huijattua minua niin, että syntyy jonkinlaista jaksamista tai kiinnostusta.
Mielestäsi masennus ei ole psyykkinen sairaus, vaan välittäjäaineiden toiminnan häiriö, ja me emme hulluja. Masennus on kaiketi mielialahäiriö eikä psykoottineen häiriö ("hulluutta"), mutta kuuluuko se kuitenkin psyykkisiin sairauksiin, kun sillä on alatyyppeineen sairausluokituskin? Ei psykoosissa/hulluudessakaan ole mitään hävettävää. Ei ihminen sille mitään mahda.
Kiitos ja jaksamista edelleen!
Avataapa hyvät ihmiset se lääkärikirja. Masennus on mielisairaus siinä missä psykoosikin. Rasittavaa tuo, "voin huonosti, mutta en ole sairas" - lööperi. Ensimmäinen askel parantumiseen on mielisairaalla kuin mielisairaalla oman sairauden myöntäminen. Masentuneet eivät ole muita potilaita parempia tai terveempiä.
Se, että mediassa on tuotu masennusta niin voimakkaasti esiin, on tehnyt siitä jotenkin sallitumpaa, mutta sairaus se silti on.😠
VimmaVamma kirjoitti 18.7.2010 14:14
Avataapa hyvät ihmiset se lääkärikirja. Masennus on mielisairaus siinä missä psykoosikin. Rasittavaa tuo, "voin huonosti, mutta en ole sairas" - lööperi. Ensimmäinen askel parantumiseen on mielisairaalla kuin mielisairaalla oman sairauden myöntäminen. Masentuneet eivät ole muita potilaita parempia tai terveempiä.
Se, että mediassa on tuotu masennusta niin voimakkaasti esiin, on tehnyt siitä jotenkin sallitumpaa, mutta sairaus se silti on.😠
Tottakai masennus on sairaus, ei sitä kiistetty.
Avataan lääkärikirja:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00411&p_haku=mielisairaus
Mielisairaudella tarkoitetaan perinteisesti ja lääkärikirjan mukaan psykoosia. Masennus ei siis ole mielisairaus, psyykkinen sairaus kylläkin.
On tuo tosiasioiden hyväksyminen sitten vaikeaa. Onko masennus kelan luokituksessa F-koodi? Vastaus on. Eli F-koodi=mielisairaus. Eli masennus yhtä kuin mielisairaus. Linkkisi oli suoraan psykoosi sivuille, mutta vastaava määritelmä löytyy myös masennuksesta. Avaapa vaihteeksi ihan kirja, jossa puhutaan mielisairauksista yleisesti. Kyllä siellä se masennus vaan mielisairauksien ryhmään kuuluu!
Masentunut voi usein olla myös vaarallisempi ja agressiivisempi kuin psykoottinen. Pakkohoidon yksi edellytys on mielisairaus, ja kumma kyllä siellä on myös teitä masentuneita..😟 Se on lainvastaista jos siellä pidetään ihmisiä, jotka eivät ole mielisairaita. Onkohan ne masentuneet pakkohoitopotilaat jotain virhakirjauksia?
VimmaVamma kirjoitti 20.7.2010 10:12
On tuo tosiasioiden hyväksyminen sitten vaikeaa. Onko masennus kelan luokituksessa F-koodi? Vastaus on. Eli F-koodi=mielisairaus. Eli masennus yhtä kuin mielisairaus. Linkkisi oli suoraan psykoosi sivuille, mutta vastaava määritelmä löytyy myös masennuksesta. Avaapa vaihteeksi ihan kirja, jossa puhutaan mielisairauksista yleisesti. Kyllä siellä se masennus vaan mielisairauksien ryhmään kuuluu!
Masentunut voi usein olla myös vaarallisempi ja agressiivisempi kuin psykoottinen. Pakkohoidon yksi edellytys on mielisairaus, ja kumma kyllä siellä on myös teitä masentuneita..😟 Se on lainvastaista jos siellä pidetään ihmisiä, jotka eivät ole mielisairaita. Onkohan ne masentuneet pakkohoitopotilaat jotain virhakirjauksia?
Hyvä VimmaVamma, en ole kiistänyt masennuksen sairausluonnetta, vaan päinvastoin sanonut, että se on psyykkinen (=mielen) sairaus. Mielisairaus-sanan käytön historiasta ilmeisesti johtuu, että sillä yleisesti (lääkärikirjankin mukaan) tarkoitetaan psykoosia. Se on tietenkin epäselvää, eiväthän mielen sairaus ja mielisairaus sanoina eroa toisistaan. Minusta on ihan OK, että mielisairaudella ruvetaan tarkoittamaan kaikkia mielenterveyden häiriöitä. Sekaannuksia siinäkin aluksi tulee.
Vaikeata on kaikilla sairailla, ei tässä eriarvoisia olla.
Tautiluokitus: http://www.icd-10.fi/
F00-F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt
F20-F29 Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt
F30-F39 Mielialahäiriöt
F32 Masennustila
Hyvä Vimmavamma, mikä on sinun ongelmasi ja mistä tuo hurja viha meidän muitten mielipteenvaihtoa kohtaan? Täällä on tarkoitus tukea toisia, eikä tehdä oloa kurjemmaksi. Kyllä kai monella mielisairaalapotilaalla on masennusta monen muun sairauden lisäksi, mutta jos on pelkkä masennus, riittää siihen vähän toisenlainen hoito.
Suvaitsevuutta, toivon.
Totesin, että psykoosi on mielenterveyden häiriö, eikä ainut mielisairaus.
Masennus on muuten nro 1 pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen syy, ei psykoosi.
Suvaitsevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä joo, kiitos.
"psyykkinen sairaus", "mielen sairaus", "mielisairaus", "mielenterveyden häiriö", "hulluus"... (keksikää itse lisää : ) ).. oli se sit mikä tahansa, sovitaanko et jokainen kutsukoon millä nimellä huvittaa? Eiköhän meille täällä riitä se tieto,että jollakin on paha olla ja hän tarvitsee tukea. Jätettäis nuo diagnoosi ja sairauskäsitteden määrittely lääkärien tehtäväksi.
VimmaVamma kirjoitti 18.7.2010 14:14
Avataapa hyvät ihmiset se lääkärikirja. Masennus on mielisairaus siinä missä psykoosikin. Rasittavaa tuo, "voin huonosti, mutta en ole sairas" - lööperi. Ensimmäinen askel parantumiseen on mielisairaalla kuin mielisairaalla oman sairauden myöntäminen. Masentuneet eivät ole muita potilaita parempia tai terveempiä.
Se, että mediassa on tuotu masennusta niin voimakkaasti esiin, on tehnyt siitä jotenkin sallitumpaa, mutta sairaus se silti on.😠
VimmaVamma, en oikein ymmärrä miksi kuvittelet,että joku pitäisi masennukseen sairastunutta parempana kuin muita psyk.potilaita.. Eihän täällä kukaan ole sellaista sanonut. Eiköhän me kaikki ihmiset olla samalla viivalla, oltiin sitten psyykkisesti sairaita tai ei. Luulen,että Hattivatti ja Desper ajattelevat myös näin, sen perusteella mitä olen heidän kirjoituksiaan lukenut.
Masennus sallitumpaa??? En ymmärrä yhtään... Sallitumpaa kuin mikä?? Muu psyykkinen sairaus.