nml2 kirjoitti 10.7.2016 23:7

seurustelin 1,5 vuotta samalla luokallani olevan miehen kanssa, vuoden tästä saman katon alla. Suhteen vuoksi masennuin ja sairastuin ahdistuneisuuahäiriöön; olen itse erittäin herkkä, mies kylmä ja tunneköyhä.

Koin jatkuvasti tunnetta, ettei minua arvosteta ja pikemminkin hävetään. Sain huudot kaikesta, mitä tein ja sanoin väärin (jätin vaatteita vääriin paikkoihin, olin liian sosiaalinen, pahin virhe oli kysyä missä hän oli jos ei ollut kotona, sillä se oli "vainoharhaista kyttäämistä"). Pukeuduin väärin, olin liian jätkä, liian lihaksikas, liian isot pohkeet ja sitä rataa. Joskus sanoi, että näytän hyvältä, siinä se.

Toisaalta hän auttoi minua paljon taloudellisesti, antoi masennuksen ja itsetuhoisuuden myötä aiheutuneen syrjähypyn anteeksi eikä hävinnyt viereltäni viime talvena, kun aamusta iltaan itkin ja selvisin ilman itsetuhoajatuksia vain rauhoittavien voimin.

Mies hankki sitten asunnon salaa, äidiltänsä kuulin että oli asunnon ostanut. Meidän piti muuttaa yhdessä ja ero oli pahin pelkoni, vaikka välillä ajattelin saavani myös parempaa. Erosimme sitten lopullisesti n. 2kk sitten ja ikävä vain kasvaa. en kestä ajatusta, että hän olisi jatkanut elämäänsä ja hän saisi joku päivä toisen naisen - ellei olisi saanut. Miksen ole helpottunut? Nyt tuntuu, etten voi saada parempaa ja mieskin minulle sanoi, että kaikki vika oli minussa; rajoitin hänen elämäänsä liikaa ja tein siitä helvettiä. Pakkohan sitä on uskoa, että jos olisin ollut vähemmän riippuvainen ja antanut tilaa, kaikki olisi ollut hyvin. Ehkä hänenkin kiukkuisuutensa ja pahat sanansa johtuivat vain siitä, että minä tein asioita väärin. Olen niin surullinen ja epätoivoinen, etten kestä, vain rauhoittavat ja alkoholi pitävät pinnalla. Ikävä on mahdoton. Mitä voin tehdä!?

Hei,

Mitä voit tehdä? Unohtaa tuon ihmisen. Ikävä helpottaa jonkin ajan päästä. Usko mua, ansaitset paljon parempaa ja maailmasta löytyy niin ihania miehiä. Miehiä jotka eivät ajattele minkä kokoisia pohkeiden pitäisi olla. Voi *****.
Löydä ensin rauha itsestäs ja tule sinuiksi itsesi kanssa niin tajuat että parempaakin on.

Hei,

Itselläni oli takana vähän samanlainen suhde naiseen, joka taasen oli masentunut aika lailla. Rakastin häntä todella paljon eikä tuo masentuminen ollut minulle mitenkään tuttua. Elimme talven pimeässä maaseudun talossa, emme osanneet yhdessä hakea apua vointiimme mistään. Oli välillä todella pahojakin tilanteita. Lopulta kävi niin, että hän toipui masennuksestaan ja minä masennuin. Ero oli aika yksipuolinen eli hän ei halunnut masennukssesta toipumisen masentaa itseään... Eli tuli aika kurja olo.

Mutta se, mitä tuosta opin oli se, että kaikkein tärkeintä on pitää huoli itsestään. Jokainen meistä on arvokas juuri sellaisena kun on ja minun ihmiskäsitykseni mukaan tuo entinen puolisosi ei saattanut olla sinut itsensä kanssa kuin noin törkeästi sinua on kohdellut. Toisen on hankala sanoa toiselle, että hän ei ollut se oikea mutta maailma, Suomikin, on täynnä sellaisia miehiä, jotka osaavat toista arvostaa ja rakastaa sellaisena kuin juuri sinä olet. Itselläni tuo oma eroni oli todella raskas ja ilman minulle rakasta Ada koiraa en varmasti olisi jaksanut. Erotilanteessa kaikki käsittelemättömät möröt tulevat kaikista komeroista esille ja ne on vain kohdattava. Sinussa ei ole mitään vikaa eli jos vain jotenkin saisi ajatuksia vietyä tulevaisuuteen. Elän tällä hetkellä myös itse toipumista erosta joten tunnistan tilanteesi todella hyvin.

Kun joka päivä löytää itselleen jotain mukavaa tekemistä, vie se ajatuksia toiseen suuntaan. Menneisiin ei pysty vaikuttamaan ja ei oikein tulevaisuuteenkaan. On siis elettävä tässä hetkessä. Sinä olet tässä se tärkein 🌻🙂🌻!