Täydennän vielä, että loukkaannun myös sellaisten ihmisten kommenteista, jotka eivät ymmärrä masennusta vaan luulevat sitä laiskuudeksi. Miksei niitä kommentteja pysty jättämään omaa arvoonsa, vaan pää jauhaa niitä suuremmiksi kuin ne oikeasti ovatkaan😑❓

Heippa
Ei kannata loukkaantua jos joku kysyy kuuletko ääniä
näetkö harhoja.
Ja jos kysyjä on ammatti autaja lääkäri, terveyden hoitaja jne
sillä ne varmasti haluavat auttaa ja tarvitsevat tietoa sairaudesta.
Pyri että et loukkaannu toisten sanomisista unohda asia ja anna mennä
toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Onkos sinulla ketään ystävää / kaveria että voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se auttas elämää.
Kaunista loppu kesää sinulle

Kiitos Volvomies 🙂🌻
Noinhan se järjellä ajateltuna on, mutta ajattelin jos täältä löytyisi joku joka kokee tällä hetkellä asiat samalla tavalla. Kummasti se auttaa, kun lukee toisten kokemuksia samoista asioista. 🙂

Heippa!
Itse olen taistellut masennukseni kanssa nyt reilun vuoden. Kun masennus oli pahimmillaan niin voin suoraan sanoa että loukkaannuin pienimmistäkin kommenteista koska koin liki kaiken arvosteluksi tai ymmärtämättömyydeksi. Osa sitä olikin ja osa taas ei mutta sietokykyni oli hyvin alhainen ja pahoitin mieleni hyvin pienistäkin asioista osaksi varmaan senkin takia että masennus teki minusta myös hyvin epävarman ihmisen.

Minä loukkaannun hyvin herkästi. Yleensä kyllä hyvin pian onnistun kääntämään asian itseäni vastaan. Jos joku huomauttaa vaikka ihan nätisti, että olisin voinut tehdä jonkun asian toisin, saan ruoskittua itseni hirveään syyllisyyteen ja häpeään. Toisaalta olen myös melko äkkipikainen luonne ja olen aina ollut nopea loukkaantumaan ja kimpaantumaan. En kuitenkaan koskaan vahingoita muita. Itseäni vain. Kun osaisinkin suhtautua itseeni terveen vahvasti ja olla loukkaantumatta turhan pienistä asioista. 😞

Kyllä. Ajoittain hyvinkin herkästi.

Kyllä, kaikesta, minkä voi edes omassa päässään käännettyä negatiiviseksi asiaksi minusta tai minun tekemisistä/tekemättä jättämisistä.

Todella herkästi. Kaikki sanomiset jää pyörimään päähän ja koen ne negatiivisesti ja uskon että ne on tarkoitettukin siten. Olen siitä varma. Toisaalta olen kyllä huumorintajuinen ja osaan laskea leikkiä monista asioista mutta tunnen että minulle sanotaan ja minua kohdellaan siten mitä muille ei tulisi mieleenkään sanoa tai tehdä.

Hei särkynyt enkeli,
tuolta minustakin tuntuu: että käännän kaikenlaisia asioita ja kommentteja itseäni vastaan kohdistetuiksi, vaikka ne eivät olisi sellaisiksi tarkoitettujakaan.😞
Puhtia tämänkin vaiheen yli menemiseen🌻🙂🌻

Heippa teille kaikille
Se olisi todella tärkeätä että kukaan teistä ei jäisi / olisi yksin heikkona
hetkenä vaan aina olisi joku jolle voisi kertoa iloja tai suruja sillon se helpottaa
elämää ja taas elämä jatkuu paremmin.
Otetaan tälläinen tyypillinen esimerkki joku viikko ennen kuin alkoi koululaisilla
kesäloma niin oppilas soitti minulle että sitä on kiusattu ja kiusataan koulussa
niin läksin oppilaan mukaan kouluun ja arvostelin sillon sitä kiusaajaa ja oppilasta
ja sanoin että kiusaaminen loppuu kyllä nyt ja myös loppui ja seuraan tilannetta
ja sanoin oppilaalle että nyt kun alkaa syyslukukausi niin jos tapahtuu kiusaamista
niin heti soittaa minulle ja maanantaina soitti että tietty oppilas kiusaa niin käskin
mennä heti luokanvalvojalle asiasta sanomaan ja laitoin viellä tekstarin kiusatulle
oppilaalle että näyttää tämän viestin opettajalle jossa kerroin tilanteen ja asiat
ja tarvittaessa olen valmis vaikka heti koululle tulemaan.
Mutta kiusaaja joutui heti opettajan puhutteluun ja nyt on siltä osin taas asiat kunnossa.
Eli tarinan opetus heikkona hetkenä ei saa ikinä jäädä yksin uskokaa minua.
Olen nähnyt oppilaita / ihmisiä jota on kiusattu ja kiusatun terveys horjuu
eikä kukaan puutu asiaan eikä tee mitään sitä vaan monesti olen päättäjiltäkin
kysynyt miten on mahdollista oikeusvaltijo suomessa.
Kysyisin teiltä jokaiselta onko teillä ketään ystävää, tukihenkilöä, kaveria jne jolle
voi kertoa iloja ja suruja ????
Kaunista loppu kesää teille kaikille

repukka kirjoitti 27.8.2011 14:47

Minä loukkaannun hyvin herkästi. Yleensä kyllä hyvin pian onnistun kääntämään asian itseäni vastaan. Jos joku huomauttaa vaikka ihan nätisti, että olisin voinut tehdä jonkun asian toisin, saan ruoskittua itseni hirveään syyllisyyteen ja häpeään. Toisaalta olen myös melko äkkipikainen luonne ja olen aina ollut nopea loukkaantumaan ja kimpaantumaan. En kuitenkaan koskaan vahingoita muita. Itseäni vain. Kun osaisinkin suhtautua itseeni terveen vahvasti ja olla loukkaantumatta turhan pienistä asioista. 😞

Kuin omasta suustani! Täysin sama ongelma täällä.