Ehkä se sitten minunkin elämäni saa uutta vauhtia alleen.

Voi hurja, on ne aika rajuja oireita... Vaihtelevatkohan ne paljonkin yksilöllisesti tai riippuen siitä, miten kauan lääkkeitä on syönyt. Itse olen syönyt Cipramilia eli Sepramia nyt toiseen kertaan kesästä 2008 alkaen, jolloin minuun iski kauhea ahdistus ilman mitään selkeää syytä. Paitsi, no joo, onneton rakkaus, joka sittemmin on muuttunut jo onnelliseksi, kun olemme tutustuneet lähemmin...

Aion jatkaa lääkkeiden syömistä, koska niistä on ollut apua, olin välillä kyllä ilmankin. Nuo kuvaamasi oireet eivät kauheasti kannusta lopettamaan.

Tällä hetkellä oloni on vetämätön ja vähän flunssainen, mikä johtunee sikainfluenssarokotuksesta, jonka kävin ottamassa pari päivää sitten. Myös vasen (piikitetty) olkavarsi on ihan tajuttoman kipeä. No, täytyy vain toivoa, että oireet menevät ohi nopeasti kuten kiltti hoitajatäti lupasi.

Käykää kaikki kuitenkin rokotus ottamassa, se varsinainen tauti jälkitauteineen on todella hirveä kuten siihen sairastuneet ovat kertoneet. En suosittele kenellekään, en varsinkaan niille, joilla on taipumusta masentua. Kyllä siinä masentuu jo jokainen, jos on kuumetta, särkyä ja kaikkea mahdollista ehkäpä viikkokausia! Lisäksi influenssassa suositeltava eristäytyminen muista ei tunnetusti sovi depressioalttiiille ihmiselle. Tätä aihetta on muuten julkisuudessa käsitelty aika vähän. Miksiköhän? No, useimmat keskustelut kai käydään ns. terveiden näkökulmasta. Toisaalta niitä läpikotaisin terveitä alkaa olla maailmassamme enempi vähempi...

Toiset sairastuvat työstä, toiset kehnoista ihmissuhteista. Toisilla työtä on liikaa, toisilla liian vähän. Työkaverillani on juuri nyt klassiset työuupumusoireet. Asia koskettaa koko työyhteisöä tai ainakin meidän pientä työyksikköä. Luvassa on siis ankaria selvittelyitä, hoh hoijaa... Itse työuupumuksen läpikäyneenä neuvoisin kaikkia ottamaan sairauden vakavasti. Se on hurja sairaus, josta toipumiseen menee yleensä pari vuotta, ainakin minulta meni. Samalla se koskettaa kaikkia sairastuneen läheisiä ja siis myös työtovereita. Tuetaan toisiamme! 🙂🌻

Hei K83!
ja Wau. Olet tehnyt ison työn!

🌻🙂🌻 Onneksi Olkoon.

Joo, tosin nämä lopetusoireet kestävät maks sen muutama viikkoa ja sitten olen siinä kohdassa, että pärjään ilman.

Nyt olo on pahentunut. Mulla on ripuli, keho menee kylmäksi ja sitten iskee kauhea hiki. En jaksa mitään tehdä, en sängystä nousta. Keho o vuoroin kylmä ja vuoroin kuuma. Kuvottaa koko ajan ja vitutus on näiden oireiden mukainen. Päätä särkee. Pistin lääkeyhtiölle viestiä, että kauankohan täät pitää kestää. En myöskään meinaa saada unta. Lopetusoireet ovat kai yksilöllisiä, toiset pääsevät vähemmällä. Mulla takana kuitenkin 7,5 vuotta tätä lääkettä ja sitten sitä ennen kokeiltiin muita masislääkkeitä eli 9 vuotta kokonaisuudessaan.

En ole mitään tälläistä kokenut koskaan. Tämä ei ole flunssaakaan, ei ole nuhaa, yskää, flunssaista oloa, eikä edes lämpöä. Oireet alkoivat lievinä, mutta ovat nyt pahentuneet siihen kohtaan, etten pääse sängystä oikein mihinkään. Syön väkisin kaikkea terveellistä ja juon paljon vettä.

Lääkkeestä oli tosiaan hyötyä monta vuotta, mutta pääsin siihen kohtaan, etten enää sitä tarvinnut, mikä on hieno asia. Lähes kaikilla lääkkeillä on lopetusoireensa, varsinkin, jos ne aivoissa jotenkin vaikuttavat. Ja lopetusoireet ovat eri asia kuin että sairaus olisi palaamass takaisin. Jopa masennus voi hetkeksi palata, mutta katoaa sitten kun oireet loppuvat.

Että oireista huolimatta en enää aloita masennuslääkkeitä. Psyykkisiä oireita ei juurikaan ole ollut, vaan kaikki on fyysistä. Rauhottavien vieroitusoireet oliat enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä, mutta tämä on kyllä nyt jotain aivan utta mutta aion tämän taistella läpi.

Hyvä! tuossa lopettamisvaiheessa toivon itsekin jossain vaiheessa olevan 🙂

itse tein klassisen virheen lopettamalla cipralexini turhan ajoissa, mutta nyt taas alkaa olo paranemaan, kun lääke taas aloitettiin. mutta tämä tästä, terapiassa vielä täytyy tehdä rutkasti töitä masennuksen syiden poistoon.

Kohta kolme viikkoa ilman masennuslääkkeitä. Tällä viikolla sain uudeksi kaveriksi unettomuuden. Tärkeät menot olen lopetusoireista huolimatta hoitanut, vaikka tiukkaa onkin tehnyt. Vieläkin vähän oksettaa ja maha on sekaisin, muuten alan olla voiton puolella.

Viime viikko oli kuitenkin rajuin, tällä viikolla nukkuminen on mennyt miten on, mutta jotenkin on kuitenkin selvitty. Että voiton puolella.

Psyykkeessä ei ole tapahtunut minkään valtakunnan muutosta. Vähän valju ihmisten ilmoilla tosin ollut, mutta se johtunut ihan vain fyysisista oireista.

Jos tämä ei tästä enää pahene, niin olen todella onnellinen. 🌻🙂🌻

Vou 🙂.. varmaan lupaa hyvää se, että psyykeessä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta huonompaan suuntaan. Ihan hieno juttu, joko ne fyysiset oireet ovat helpottamaan päin?

Itsellä vielä täysi työ kesken, mutta uskoisin, että vielä jonakin päivänä jopa lääkkeettömyyskin on todellisuutta. mutta saattaa mennä vielä vuosiakin.

Hei!
Nyt kolmatta viikkoa ilman Sepramia. Fyysiset oireet lievittyneet paljon, mutta uudeksi kaveriksi on tullu unettomuus. En kertakaikkiaan meinaa nukahtaa ja kun nukahdan, herääminen on vaikeaa. Nukun kuitenkin sen kahdeksan tuntia yössä, mutta herääminen on tuskaa.

Eli helpottamaan päin, mutta olen väsynyt ja vielä hikoilen välillä. Menot kuitenkin hoitanut ja asuntokin alkaa olla jo asuttavan näköinen, kun kaksi viikkoa meni ihan ohitse.

Mutta voiton puolella aletaan olemaan. Vähän sellainen tylsä olo ja mistään ei oikein saa kiinni, mutta muuten arki alkaa olla suht normaalia. 🌻🙂🌻

Hei!
Nyt viisi viikkoa kokonaa ilman Sepramia. Lopetusoireet ovat loppuneet ja arkeni on suunnilleen palannut normaaliksi. Univaikeuksia oli aluksi, mutta nekin ovat nyt loppuneet.

Uusi haaste on ollut, että kun lääke ei ole enää vaikuttamassa, tunteeni tuntuvat jotenkin erilaisilta, aidommilta ja olen itkuherkempi, mutta se ei haittaa.

Olen ylpeä, että jaksoin tämän loppuun, nyt voin aloitella elämää ilman masennuslääkkeitä. Maailma näyttää kyllä hyvin erilaiselta. Seroquel menee minulla vielä, mutta senkin annostus on todella alhaalla.

Toivottavast tämä kirjoitus antoi muillekin toivoa. Söin masislääkkeitä kuitenkin melkein 10 vuotta, ekat lääkkeet sain 18-vuotiaana, 19-vuotiaana sain Sepramin, jota siis söin tämän vuoden alkuun asti eli melkein 8 vuotta!

Että älkää luovuttako. Minun ei lääkkeitäni pitänyt koskaan lopettaa, tuntuu aivan uskomattomalta, että minä, joka olen sairastanut melkein koko ikäni, pääsin pisteeseen, että pystyin lopettamana masennuslääkkeeni asteittan ja lopetusoireetkin kestin.

Tsemppiä kaikille!

K83, kaikkea hyvää elämääsi!! 🙂

Itse jatkan nyt rauhakseni ja yhteistyössä terapeutin ja lääkärin kanssa lopetan lääkkeen sitten kun siihen päädymme, mutta tämän hetken kysymys se ei ole minun kohdallani.

Niin, itsekin olen kuullut, että tunteet tulevat voimakkaampana, kun lääkitys ei ole enää käytössä. Voipi olla, että se maailma todella hahmottuu hieman eri lailla.

Hei!
Nyt kuusi viikkoa ilman masennuslääkkeitä ja tunteet menevät ylös ja alas, tulevat ja menevät. Kaikki tunteet tuntuvat paljon vahvemmin ja aidommin ja olen ollut todella itkuinen parikin päivää, mutta en koe, että se olisi mitenkään huono asia. Söin kuitenkin lääkkeitä 18-vuotiaasta lähtien ja nyt tuntuu että kaikki tunteet tulevat tosi vahvoina ja niiden kanssa ei olekaan ihan helppoa olla. Myös ilo tulee vahvemmin läpi kuin aiemmin.

Hei!
Nyt seitsemän viikkoa ilman masenuslääkkeitä ja ilokseni voin todeta, että kaikki on palannut ennalleen. Tunteet tasaantuneet ja olo parantunut. Nyt voin jatkaa elämääni eteenpäin ilman mitään lopetusoireita.

Monta viikkoa siis meni kunnes keho palautui normaaliksi ja tunnetilat tasaantuivat. 🙂

Hieno homma 🙂👍

Mukava lukea täältä tukinetistä tällaisiakin viestejä, joista uhkuu positiivisuutta. Itse olen hieman samanlaisessa tilanteessa, kun lääkeannos on viikon alusta lähtien ollut puolikas ja samalla pienin mahdollinen. Olo on ollut vähän omituinen ja itkinkin eilen vähän, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että tämä on kuin olisin salilla ja tankoon olisi laitettu hieman enemmän painoa. Pitää vain yrittää puristaa itsestä enemmän niin muutamaa viikkoa myöhemmin voi lisätä taas kierroksia.

Toisaalta lääkkeen puolituksen yhteydessä vaihtui myös valmistaja, eikä psykiatrin mielestä ole kovinkaan outoa, että ihmiset reagoivat eri valmistajien samaan lääkkeeseen eri tavoin. Koostumus on kuitenkin usein erilainen, eikä masennuslääkkeiden vaikutusmekanismia tunneta vieläkään kovin tarkasti, joten yritetään nyt tällä. Kuulemma vanhaan lääkkeeseen ei tulisi palata, jos ei ole "aivan pakko" (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittaakaan).

Tuo tunteiden tasaantuminen kuulostaa mukavalta, koska itselläni juuri niiden ailahtelevuus tuo elämään sekavuutta. En nyt tarkoita, että haluaisin olla tuntematta suuria tunteita, mutta olisi mukava, jos omiin tunteisiin olisi sellainen luottavainen fiilis. Ennen kaikkea, että ymmärtäisi miksi tuntee juuri näin.