Tälläisestä aiheesta varmaan on paljon kirjoitettu. Olen hiukan väsynyt ja uudestaan täällä, joten tuntuu, että halusin kirjoittaa ihan oman otsikon alle. Nuorempana taistelin koulukiusaamisen jälkeen irti masennuksesta, nyt ei kai pahaa masennusta ole, mutta on tyhjä olo. Miksi? Ehtihän tässä mennä melkein 5 vuotta ihan hyvin ennen toissakevättä.
Kamalasti tahtoisi toista ihmistä vierelleen, mutta tällä hetkellä on elämä niin retuperällä, ettei se onnistu ja sitten se aiheuttaa oravanpyörän. Yksinäisyys laukaisee tyhjyyden tunteen ja sitten väsyneenä sitä elää miten elää. Liikunta on jäänyt ja ruokatavat aika huonot. Vuoden sisään on tullut 10kg lisää ja itsetunto on palasina. Jos saisi sen 10kg pois niin voisi edes olla tyytyväinen, että hallitsee terveytensä. Mutta kun ei sitä terveyttään hallitse ja sen hallitseminen on mennyt vaikeaksi. Välillä ei jaksa mennä edes töihin, vaikka ei olisi flunssaa tai muuta syytä. En uskalla mennä puhumaan asiasta lääkäriin, koska tuntuu, ettei minun tilanne nyt niin paha ole.
Mutta pahasti sille näyttää, että masennus on taas astunut minun pään sisään,vaikka koitan repiä iloisuutta tästä keväästäkin. Tämä on kuin vankila, josta ei nyt taas pääse vaikka yrittää kuinka. 😞
Hei mammena! Ajattelin kirjoittaa, kun itsellekkin on vyörynyt välillä tosi masentunut olo. Raskasta olla, kun masentaa, mutta se kai on mulla keväisin tyypillistä.
Mulla on todettu toituva vaikea masennus.
Olen kyllä tykännyt, kun aurinko paistaa on keväistä ja lämmintä, mutta sille masennuksen tunteelle ei mahda mitään.
Voisit kyllä hyvinkin puhua lääkärille asioistasi. Kyllä se itse tietää jos on masennusta ja se vaikuttaa töissä oloon ja arkipäivään.
Se on hyvä syy hakea apua.
Jaksamista sinulle!