Heippa
Nyt heikkona hetkenä kaikki mahdolliset tukiverkot, ystävät, ( sulla on )
niin se varmasti piristää elämää ja jaksat mennä heikon hetken ohi.
Mutta jos on heikko ja olet jaksamisen äärirajoilla niin hae sairauslomaa
ettet polta itseäsi loppuun.
Sitten nouseminen kestää pitempään.
Yritä minusta saada voimaa mulla riittää enerkijaa.
Kaikesta vaikeuksista huolimatta ajatellaan elämää ja asioita positiivisesti.
Kaunista syksyä sinulle

Oletko liian sinnikäs? Ja oletko tosiaan työkuntoinen?

Anna itsellesi aikaa parantua.

Hei.

Laka pärjäämästä!

Tarvitset nyt apua. Joskus on vain niin vaikea myöntää, että ei enää itse selviä. Sinulla on terapiassa tauko, ja se on aivan kamalaa. (Tiedän kokemuksesta kaikkien niiden kesien ja lomien osalta, jolloin olen käynyt terapiassa. Tauot ovat pelottavia. Yleensä minun kohdallani on taukojen yhteydessä pyritty tiivistämään avohoitoa ja sen kautta olevia tapaamisia.)

Ajattelen, että tarvitaan jonkinlaista omasta pärjäämisestä luovuttamista. Ehkä vain siten voi ottaa apua vastaan.

Ja ehkä silloin hoitavat tahot - olivat ne sitten terapeutti tai vaikka lääkäri - huomaavat, että tarvitset enemmän tukea!

Anna itsellesi tilaisuus toipua! Uskon, että kyllä apua löytyy!

Jardin Prive

'Tunnollinen' työntekijä ei hevillä hae sairauslomaa. Totuus kuitenkin on että jokaisella on piste jossa voimat ehtyy ja apua tarvitsee. Jos olo on niin pahana ettei uni tule ja ei jaksa mitään, on ehdottomasti saatava lepoa ja terveydenhoitoa. Ohje liikkua on tietysti paikallaan, mutta kuten itse olen kokenut ei silloin jaksa ja silloin on annettava lupa itselleen levätä.

Hei!

Kiitos volvomies, Eveny, Jardin Prive ja Kari Krandi teille kaikille. Huomaatteko kellon ajan. Neljä yötä tehty putkeen töitä. Uni ei tule, kun saisi nukkua. Mulla on nyt "tunne", kuinka sisukseni odottaa räjähdystä.

Olen sinnitellyt itsekseni nyt terapiatauon aikana. Nyt mulla olisi huutavaa asiaa terapeutille, terkkarille tai lääkärille. Se on sen luokan juttua, mistä ei kehtaa puhua ainakaan punastumatta.

Ystäviä mulla on ikävä. Puoli vuotta olen asunut kauempana ja kaipaan niitä kahvituokioita, kun puolin ja toisin ollaan itketty ja naurettu. Kotona on kiukuttelevat murkut!

Tiedän sinnitteleväni äärirajoilla, olen liian sinnikäs en täysin ole työkykyinen. Toisaalta pakenen työhön, kun ei tarvii olla kuin koulutettu robotti.

Jardin Prive: "omasta pärjäämisestä luovuttaminen", se olisi oiva ohje. Mulla on lääkäri ensi viikon perjantaina. Kumpa uskaltaisin taas antaa sisimpäni puhua. Olin mielestäni jo parempi, mutta ei minusta tuntuu pahalta. Yritän päästä terkkarille tällä viikolla edes jutskaamaan.

Sairaslomalle ei uskalla jäädä. Ei enää kolmikantaan! Myös irtisanomisuhka panee sinnittelemään. Jatkuva epätietoisuudessa eläminen on ihan hirveää!

Jos mä nyt sitten nukkuisin edes vähän, mikää ei vaan kiinnosta! Enkä halua vaivata läheisiäni mun ahdistuksilla ja peloilla. Tämä pimeä, joulun alus ja joulu ahdistaa! 9 vuotta tulee siskon murhasta! Se tuntuu koko ajan pahemmalta. Paljon pahaa mahtuu reiluun vuoteen. Hyvyyteen on vaikeampi uskoa. Rakkaus lämmittää. Mun juttu on nyt poukkoileva! Niin on mielikin! Soitan aamulla työterveyteen heti kahdeksalta!

Heippa
Joo mulla on kanssa samanlainen olo päässä jyskyttää ja on kuin
olisi halolla hakattu.
Tosin otin pari asperiinia niin nyt jo on parempi olo mut siinä sitä taas huomaa mitä
se ikä tekee kun tekee pitkijä työpäiviä ei 20 kymppisenä huomannu mitään.
Huvittaa kun kiitolinjan auto toi aamulla lavallisen vahakankaita niin sanoin kuskille
et on olo kuin krapulassa vaikka en ole ikinä juonu enkä maistanut ja sanoin että millainen
olisi olo jos olisi ryyppy hommissa.
Ei ole sellaista asiaa josta ei pysty puhumaan sillä kun asioita puhuu niin asiat
helpottaa ja asioihin kyllä löytyy ratkaisu.
Ehdottomasti heikolla hetkellä otat yhteyttä ystäviin,kavereihin, läheisiin jne
niin jo pelkkä jutteleminen auttaa usko minua.
Kutsu ystäväsi kotia kylään !!!???
Tee jotain mistä sinä tulet onnelliseksi ja mistä tulee hyvä olo.
Itse kun kannoin vahakankaita ja palvelin asiakkaita niin laitoin jou tuben ja sieltä Irinan
laulut niin tulee tosi onnellinen olo ja silmien alla on Irinan ja yhtyeen nimmari taulu
ja kun katson sitä niin naurattaa.
Mikä olisi sinulla mistä saat voimaa ????
Ehdottomasti haet sairauslomaa jos tuntuu että sitä tarvitset ja olet jaksamisen
äärirajoilla.
Kun menet lääkäriin silloin kun sinulla on aika niin kerro kaikki mieltäpainavat
asiat niin se helpottaa elämääsi.
Teeppäs silleen jos ei nukuta ( omalla vastuulla ) minä varsinkin kun olen ollut metsässä
töissä ja iltasella tulen kotia nälissään niin tahallaan syön älyttömästi ruokaa
niin nukuttaa sitten kuin tukki.
Eukko ja tyttö siinä sitten katsoo ja sanoo että ihan hullu kun nuin paljo syö mutta
hyvä aina joskus ylen syödä.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!
Kiitos volvomies kannustuksesta! Niistä vahakankaista: uusina tuoksuvat voimakkaasti, ovat kivoja pöytäliinoina.

Eilen sain erään ystäväni ja tämän ystävän iloiseksi. Pari naista perusivat teatterilippunsa, jotka sitten ystävälleni luovutin eilen.

Juu ja tänään sain ystäväni (eri kuin äsken), jota olen kaivannut niin 3 tunniksi kylään. Sain lohduttaa häntä. Hänen siskon on kuollut ja siunataan lauantaina.

Pomokin töissä tänään yhtäkkiä kysyi, miten voin. Vastasin hämmästyneenä flunssasta ja terapiatauosta ja esitin pirteämpää kuin olin. Ei tainnut mennä läpi. Tietää minun uupuneenakin yrittävän.

En tajua mun alakuloa?! Sais joskus vaan olla! Äiti-ihminen ei voi vaan olla eikä yksinhuoltaja. Mä palan loppuun. Lääkäri on mulla vasta ensi perjantaina. Olen nyt väsynyt työhön. Olen tosi uupunut, kun valitan työstä. Käsiä, hartioita, selkää särkee! En halua luovuttaa!

pala lasia kirjoitti 24.11.2011 22:29

Hei!
Kiitos volvomies kannustuksesta! Niistä vahakankaista: uusina tuoksuvat voimakkaasti, ovat kivoja pöytäliinoina.

Eilen sain erään ystäväni ja tämän ystävän iloiseksi. Pari naista perusivat teatterilippunsa, jotka sitten ystävälleni luovutin eilen.

Juu ja tänään sain ystäväni (eri kuin äsken), jota olen kaivannut niin 3 tunniksi kylään. Sain lohduttaa häntä. Hänen siskon on kuollut ja siunataan lauantaina.

Pomokin töissä tänään yhtäkkiä kysyi, miten voin. Vastasin hämmästyneenä flunssasta ja terapiatauosta ja esitin pirteämpää kuin olin. Ei tainnut mennä läpi. Tietää minun uupuneenakin yrittävän.

En tajua mun alakuloa?! Sais joskus vaan olla! Äiti-ihminen ei voi vaan olla eikä yksinhuoltaja. Mä palan loppuun. Lääkäri on mulla vasta ensi perjantaina. Olen nyt väsynyt työhön. Olen tosi uupunut, kun valitan työstä. Käsiä, hartioita, selkää särkee! En halua luovuttaa!

Miksi et halua luovuttaa?

Alkusyksystä tuntui, että en enää jaksaisi käydä töissä loputtomalta tuntuvan väsymyksen vuoksi, saati olla edes olemassa. Tuli sitten muista syistä nelisen viikkoa saikkua ja tajusin tuona aikana, että miksi en ole voinut luovuttaa aikaisemmin ja miksi olen yrittänyt vain olla töissä vaikka oikeasti en jaksa. Ehkä itse opin sen, ettei ole aina pakko jaksaa vaan välillä voi ottaa sairaslomaa ja levätä työstä. Arjesta ei ehkä voi levätä, jos on perheellinen mutta töistä voi ja saa levätä.

Jaksamista kaikesta huolimatta 🙂🌻

Hei Pala lasia!

Toivottavasti olet nyt uskaltanut jäädä sairaslomalle, ja jos et ole, niin tee se heti. Masennus pahenee AINA kun flunssan oireet ovat päällä, tiedän kokemuksesta, miten seinät kaatuvat päälle juuri silloin. Jos kätesikin ovat kipeät, puhu aiheesta työterveyslääkärille. Sinulla tuntuu olevan monta juttuä päällä, mutta kaikesta voi puhua. En tiedä, mitä ne häpeilemäsi asiat ovat, ilmeisesti liittyvät jotenkin seksiin tai naisten vaivoihin, mutta sitä varten ovat lääkärit, joille mikään ruumiillinen ei ole vierasta.

Voin kertoa omista kokemuksistani. Yhdeksänkymmenluvun alussa minulle tuli ero avopuolisostani ja monia muita tuskaisia kokemuksia. Päätin silloin olla oikein urhoollinen ja kävin töissä, vaikka oli monta flunssaa peräkkäin. Sain jopa penissilliinistä hirvittävän ihottuman, joka puolelle kehoa, koska olin sille allerginen (ja olen yhä, sillä se allergia ei parane). Mutta olin sitä mieltä, että nyt täytyy vain kestää ja pystyä yli-inhimillisiin suorituksiin. Lopulta eräs työterveyslääkäri oikein suuttui ja sanoi, että mikäs se on sellainen potilas, joka ei suostu pitämään sairaslomaa. Tämä lääkäri sai muuten pääni kääntymään ja jäin sairikselle. Ja paranin.

Flunssat eivät ole muutenkaan mitään pikkujuttuja. Niillä on harmillisia jälkitauteja, joihin voi jopa kuolla, esimerkiksi sydänlihastulehdukseen. Depressiopotilaille flunssat ovat kauheita. Nykyään jään kotiin sairastamaan, kun flunssa iskee, hoidan itseäni kaikin konstein ja katselen kaikki rästiin jääneet kivat dvd-leffat ja muut ohjelmat. Näin on pakko toimia, vaikka minullakin saattaa olla pettynyttä yleisöä, mutta minkäs teet, sairaana ei vaan voi esiintyä eikä muutenkaan heilua pystyssä. Joten tsemppiä! Paranet kyllä aikanaan, kunhan maltat levätä ja hoitaa itsesi kuntoon.! 🙂👍

Heippa
Joo kun uuden vahakankaan laittaa pöydälle niin kannattaa märällä
rätillä pyyhkiä niin haju lähtee pois.
Usko minua kun on väsynyt / uupunut ja työskentelet jaksamisesi äärirajoilla
niin silloin kannattaa jäädä sairauslomalle ja kuntouttaa itsensä.
Jos työskentelee väsymyksestä huolimatta niin pystyy tulemaan sitten
äkki pysähdys / romahtaminen ja sitten kestää taas pitempään saada itsensä kuntoon.
Hyvä kun on ollut ystäväsi kylässä vaikka ei nyt niin hyvissä merkeissä ( siskon kuollut )
mutta jos toinen tukisi toista ja juttelisitte kumpikin iloja ja suruja
niin sekin auttaisi elämässä jaksamiseen.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Hei pala lasia!

Hae nyt ihmeessä sairaslomaa, vaikka tiedän, että kynnys siihen on korkea. Itse sinnittelin vuosi sitten vuorotyössä, vaikka olin kuinka väsynyt, öisin ei saanut unta eikä mikään kiinnostanut. Silloin minulla ei ollut vielä hoitokontaktia, joka olisi katkaissut "työputkeni".

Jouduin sitten vasten tahtoani sairaslomalle ja sillä tiellä olen (yli vuoden jälkeen) edelleen. Nyt kynnys palata töihin tai opintoihin on korkea, mutta levätä ainakin olen saanut.

Toivon kaikkea hyvää sinulle!

On eletty, pinnistetty päivä kerrallaan. Keskiviikkoaamuna pääsin töistä reilun päivän vapaalle. Tänään tunsin oloni turvalliseksi ja nukahdin rakkaani luona sohvalle keskellä päivää!

Nyt kun jaksaisin vielä huomiseen aamuun. Kuudeksi töihin ja vihdoinkin yhdeksältä lääkäriin. Olen niin odottanut sitä. Nyt kun vain uskaltaisin sanoa väsymyksestä. Kuiteskin tapani mukaan pinnistän. Tämä elämä on yhtä pinnistämistä. Aina ei vaan jaksa!😞

``Nyt kun vain uskaltaisin sanoa väsymyksestä. Kuiteskin tapani mukaan pinnistän. Tämä elämä on yhtä pinnistämistä. Aina ei vaan jaksa!``

... eikä tarviikkaan jaksaa. Helppo sanoa, mutta jos ja kun lopettaa pinnistelyn, mikä yleensä on ihan tarpeetonta, elämä helpottuu. Itseään ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, en nyt tarkoita että asiat pitäsi lyödä läskiksi mutta tarpeettomasta pinnistelystä ei ole mitään hyötyä vaan päinvastoin. Kokemukseni perusteella voin sanoa sen auttavan. Ei ole ihan oikeasti olemassa mitään syytä ettetkö uskaltaisi kertoa lääkärille väsymyksestäsi, ilman tätä tietoa lääkärikäyntihän on turha koska ymmärtääkseni tämän takia sinne menetkin. Jaa, olet jo vissiin käynyt siellä (9?), toivottavasti sait sanottua sanottavasii ja myös jotain helpotusta. Voimia sinulle.🙂👍