Masennus on muuttunut erilaiseksi?
Sain masennusdg:n pari viikkoa sitten ja heti aloitettiin mieliala- ja nukahtamislääkkeet.
Onko kellään ollut seuraavanlaista vaihetta, kun on lääkitys aloitettu?
Tämä on kyllä aivan outoa. Lääkityksen myötä on itkukohtaukset on loppuneet melkein kokonaan, mutta olo muuttuu kokoajan vain oudommaksi.
Käyn aivan kierroksilla, olen ruennut liikkumaan (liikaa?) ja rauhoittuminen on tosi vaikeaa. Välillä tulee näköhäiriöitä (vaikea tarkentaa tekstiin tms) ja sisällä oleva ”masennusmöykky” ei häviä minnekkään.
En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, en tuttujen enkä tuntemattomien. Kaupassa käyntikin on alkanut tuntua ahdistavalta.
Lääkäri sanoi, että kohta lääkkeiden paras vaikutus on näkyvissä ja touhuile sellaisia asioita mitkä tuntuvat hyvältä. Minä haluaisin kävellä, juosta, jos istun tuntuu että on pakko heijata ja heilua, tehdä vaikka vatsalihasliikkeitä. Energiaa pursuaa ja toisaalta väsyttää ihan kauheasti ja kaikki paikat on jo kipeenä. Jos menen sänkyyn ilman nukahtamislääkettä, niin nukkuminen ei onnistu.
Puolisolle yritän näyttää, että asiat on suunnilleen ok. Se kyllä tukee, mutta en halua että se huolestuu suotta. Pelkään, että tämä olo ei lopu ja sitten tapahtuu jotain. Mitä?
Ja minä olen kertonut lähimmille että olen masentunut. Voi itku. Haluan parantua. Käyn lääkärissä ja siellä ei ole huolestuttu olotilastani. Mutta minua alkaa pelottaa.
Jos jollain ollut samantapaista oloa, niin lohduttaisi kuulla, että miten se meni ohi 🙂👍
Hei,
Lääkityksen vaikutukset ovat aina yksilöllisiä ja siksi on hyvä, että olet "tarkkaillut" oloasi lääkityksen aloittamisen jälkeen. Monien lääkitysten kohdalla vaikutuksen tasaantuminen kestää muutamia viikkojakin, joten sikäli kannattaa olla kärsivällinen. Kannustan sinua kuitenkin olemaan aktiivisesti yhteydessä lääkäriisi ja kysymään, ovatko kokemasi oireet tarkoituksenmukaisia? Voi olla, että ne kuuluvat näin alkuvaiheessa asiaan, mutta jos niin ei olekaan, on lääkitystä syytä vaihtaa tai kokeilla jotakin ihan muuta hoitomuotoa. Tärkeää on, että teet ratkaisut yhdessä sinua hoitavan lääkärin kanssa ja kerrot hänelle avoimesti kokemuksistasi!
Yksin tällaisia kokemuksia ja oreita ei kannata jäädä pohtimaan, joten rohkeasti puhelin kouraan ja soitto lääkärille!
🙂👍
- Kristina
Heippa!
Itselläni oireet ovat myös aika kummalliset. Olen kuin tuuliviiri välillä. Energiaa täynnä niin hyvässä kuin pahassa. Tarkoitan tällä sitä että koen välillä olevani liiankin hyvän tuulinen ja pitää ihan jarrutella itseäni. Sitten toinen energia tyyli on se että pusken eteenpäin ihan hullun lailla sisällä vellovan valtavan vitu....sen voimalla ja minun on pakko purkaa sitä ulos koska tunnen räjähtäväni muuten. Tämänkin teen kuitenkin hymyillen. Tällöin keskittymis kykyni on hyvin rajallinen ja minun täytyy tehdä töitä kyetäkseni keskittymään oikeastaan yhtään mihikkään kunnolla. Ennen lääkitystä olin todella maassa kokoajan ja nukuin koko ajan. Samoin olin itsetuhoinen hyvin voimakkaallakin tavalla( viiltelin ja pahasti). Nyt unet ovat sekaisin. Joko nukun hyvin ja päivälläkin saatan kotia tultua vetäistä päiväunet koska yksinkertaisesti en vain pysy hereillä. Sitten toinen ääripää. Unta ei tuu. Patterit paukkuttaa täysillä ja parin tunnin yöunillakin pärjää seuraavan päivän loistavasti. Hieman ehkä on pihalla mutta se ei haittaa. Hymyillen eteenpäin vaan.
Kuitenkin tunteet ovat ennallaan. vihaan itseäni mutta teen sen hymyillen. Saatan satuttaa itseäni ilman mitään sen suuurempaa traamaa koska vain haluan. Koska vain kaipaan sitä. Ennen tein sen selkeästi turruttaakseni pahaa oloa. Nyt vain koska ......haluan. Ja tietenkin hymyillen. Minusta ei mikään vaan tunnu mitenkään enään niin vakavalta kun vielä muutama kuukausi sitten maailma oli romahtamassa.
En tiedä miten tässä vielä käy ja oikeastaan ei silläkään ole oikein tällä hetkellä merkitystä tai tunnen niin. Olen ja elän vaan. Pääosin hymyillen☺️
Heippa!
Kyllä minustakin kannattaa lääkäriin ottaa yhteyttä heti. Toisaalta minullekkin aina sanotaan, että uutta lääkettä pitää ottaa melko kauan ennekuin haluttu vaikutus saadaan. Itse en ole saanut yhdestäkän masis- tai psykoosilääkkeistä mitään irti, eli oloni ei muuttunut mihinkään.
Nyt aloitin taas uuden lääkkeen Mirtazapin ja minun oloni muuttui päinvastoin vielä synkemmäksi kuin ennen. Viiltelyhalu ja viiltely on pahentunut entisestään ja haudon itsaria koko ajan 24/7. Lääkkettä aloitettaessa kuulemma olo voi tilapäisesti huonontua. Mirtazapinin pitäisi kuulemaa auttaa nukkumaan, joka onkin parantunut, mutta myös mielialan pitiäisi päivällä kohota. Kai tämä toivottomuus johtuu siitä, etten ole vetänyt pillereitä vielä tarpeeksi kauan. En kyllä usko mielialan kohoamiseen, koska syyt masennukseen eivät ole poistuneet.
Pointti on kuitenkin, että lääkettä kannattaa ensin kokeilla pari viikkoa tai pidempään lääkkeestä riippuen. Jos kuitenkin tunnet, että lääke on väärä sinulle, kannattaisi puhua siitä lääkärille.
Voimia sinulle!
🙂🌻
Jotenkin tuo Sanigan kertomus pysäytti.
Minäkin olin pitkään hyväntuulinen ja kiinnostunut monesta asiasta. Odotin innoissani milloin pääsen aloittamaan koulun, johon olin ihan varma pääseväni. Olin ihan innoissani.
Tällä viikolla sain tietää, että en päässytkään ja toissapäivänä viiltelin ensimmäisen kerran. Itsetuhoiset ajatukset ovat myös olleet ajankohtaisia ja hautaudun nyt kotiin. En vastaa puhelimeen, haluaisin peruuttaa kaikki lähitulevaisuuden suunnitelmat ja mietin, että rankaisemiseni ei näemmä lopu milloinkaan. En tiedä mitä pahaa olen tehnyt. Olen kylläkin tehnyt paljon vääriä valintoja älämässäni. Elänyt jonkun toisen elämää. Mennyt, pärjännyt, suorittanut.
Tuntuu, että kaikki ovet joista haluan astella sisään pysyvät kiinni ja kaikki ovet joista haluan päästä eroon pysyvät auki. En tiedä mikä olisi oikea ratkaisu? Eilen en saanut unta ja kurkkua puristi. Sellaista tunnetta ei ollut vähään aikaan ollutkaan.
Ulkona paistaa aurinko ja oikeasti minulla olisi paljon tehtävää ja mentävää, mutta tunnen itseni niin mitättömäksi ja arvottomaksi, että en voi olla kuin kotona ja itkeä ja hautautua peittojen alle.
Tämä ei tainnut osua ihan oikeaan viestiketjuun, mutta en minäkään ilman lääkkeitä nuku.
Olen yrittänyt touhuilla kotona koko ajan jotain. Lukemiseen en osaa keskittyä juurikaan. Mietin eilen tai aamulla, että menen lenkille ja väsytän itseni niin, että ei tarvitse muuta kuin maata sängyssä loppupäivä. Ei minusta ole menemään ulos.
Välillä minua taas sisäisesti naurattaa koko tilanne. Absurdia. Miten minä muunnan oman elämäni suunnan, kun kaikki haraa sitä vastaan?
Hei kaikille, kiitos vastauksista.
Olen tässä mietiskellyt ja oloni varmaan johtuu siitä, että kulissi on kaatunut ja en kestä miettiä omaa tilannettani. Yritän painella täysillä/nukkua että saisin torjuttua ajatukseni.
Jos miettii, niin masentaa entistä enemmän, joten siirrän vain ongelmaa eteenpäin. Tosi viisasta.
Nyt ei vain vielä pysty ajattelemaan järkevästi. Ajatukset kulkevat jossain tummissa vesissä. Kiertävät kehää.
Olin lekuriin yhteydessä, niin katsellaan ensi viikkoon. Ei tässä varmaan mitään paniikkia ole.
Vihje: kannattaa lukea lääkkeitten pakkausselosteet. Niissä selostetaan, miten nopeasti k.o.lääke alkaa vaikuttaa ja mitkä ovat mahdolliset haittavaikutukset alussa ja myöhemmin.
Luin pakkausselostetta ja sieltä löytyi mm. katseen kohdennuksen ongelma 🙂
Nyt tuntuu, että elämä alkaa voittamaan. Lääkitystä nostettiin ja olen jatkanut liikuntaa. Ahdistus on vähän helpottanut ja saattaa jopa naurattaakkin. Nyt ei enää pelota, vaan uskon, että kyllä tästä vielä hiljalleen parannutaan.
Olen myöntänyt itselleni, että masennus on sairaus. Olen myös ollut aika avoin ja kertonut kysyjille, että mikä minulla on. En vieläkään jaksa olla yhteydessä ihmisiin, kuten ennen. Aika paljon käy niin, että kun "paljastan" itseni, niin sitten saan kuunnella myös toisten murheita. Toisaalta tämä on lohduttavaa, mutta toisaalta aika rankkaa.