Valitettavan usein masennus tuntuu juuri tuolta loputtomalta suolta.

Olen 2005 vuodesta sairastanut ja valoa on välillä tunnelin päässä näkynyt,mutta vaihtuvien lääkäreiden jne. vuoksi tuntuu kuin toipumiseni olisi pitkittynyt.

Tässä samassa ajassa olen ajautunut myös velkavaikeuksiin ja ajoittain todella tuntuu etten enää jaksa.😭

Ihana,kun löysin tämän paikan ja toivottavasti minusta voi olla tukea jollekulle ja päinvastoin. En ole enää niin yksin. 🙂🌻

Niin paljon kolahtaa, Näkymätön ninni.
Toivotaan, että että joskus voimme käyttää kaikkea tätä voimavarana ja voimme kokea elämän aivan uudessa valossa! Tämä tie on pitkä ja kivinen. Kaikki tämän tien kulkeneet ovat ansainneet vastapainoksi valoa ja onnea - toivottavasti sitä vielä tulee - ja sitä osaa arvostaa kaiken tämän jälkeen!

näkymätön ninni kirjoitti 11.3.2009 21:55

Jälleen vuosi sairaslomaa lisää...

Hmm... Masennus on kyllä tosi vaikea juttu ja tuo yhteiskunta ja yleinen halventava mielipide asiasta rasittaa sitä kyllä melko lailla. Sinä saat sairaslomaa, koska sinä et koe pystyväsi tekemään sitä työtä, mitä sinä olet tehnyt aiemmin tai mitä haluaisit tehdä. Mulla on yksi ehdotus. Mitä jos teet kompromissin ja yrität jotain muuta alaa tai työtä, jota ehkä pystyisit tekemään kaikista vaikeuksistasi huolimatta?? En tietysti sinun tilannettasi tiedä, mutta voi olla, että jos olet ollut pitkään masentuneena työkyvyttömänä paluu entiselle työpaikallesi(tai siihen ammattiin, mitä haluaisit tehdä) voi olla aika iso hyppy. Ehkä sinun kannattaa ensin ottaa tavoitteeksi yleensäkin selvityä työntekijäelämän rytmistä ja joistakin pienemmistä haasteista. Siitä saat kuitenkin jotain tyydytystä, että olet jossakin hyödyllinen sekä yhteiskunnalle että perheelle, kun esim. ansaitset rahaa. Päivärytmisi tulee jämptimmäksi ja tulee selkeitä lepo-työ vaiheita. Sulla on siihen myös motivaatiota, koska sä haluat palata sun lempityöhön ja näet tämän "huonomman" työn välivaiheena. Sulle tulee tunne, että sä teet jotakin asian eteen ja asia siis edistyy. Kaikki tämä saattaa parantaa sun tilannettasi hiukan ja esim perustunnetasoasi. Koska jos sä otat liian vaikeita haasteita itsellesi, joista sä selviydyt huonosti, sinulle tulee stressi ja huonommuuden tunne ja masennuksen ajatukset palaavat tavallaan...

Aika moni saattaa masentua jo pitkästä tekemisen puutteestakin. Joten siitä pitäisi päästä pikkuhiljaa eroon. Saada siis tekemistä. Ymmärrän, tekemisen löytäminen voi olla aika vaikeaa, koska se voi tuntua mielettömältä. Mutta jos esim laitat tavoitteeksesi pääsy eroon masennuksesta, niin siihen tulee jo jotain mieltä.

Teidän listauksenne ja ajatuksenne ovat kuin omasta mielestäni.
Itsellä on tainnut olla melko paha masennus jo pitkään.
Voin allerkirjoittaa kaikki ajatukset.

Vasta nyt olen alkanut hahmottamaan! että omat ajatukset ja tuntemukset eivät ole ns."normaaleja" vaan kyse on jostain vääristyneestä ajattelusta ja painavasta asiasta.
Eihän kukaan tunne itseään kymmentä vuotta huonoksi ja pahaksi ja syylliseksi kaikkeen?

Ja kaikki ne miten olen toiminut, paennut ahdistusta ja pahaa oloa, on ollut lääkkeitä, viiltelyä, pelaamista, täydellistä tunnottomuutta.

Taidanko koskaan olla normaali. Mutta voimia teille