Monta kymmentä vuotta olen sairastanut masennusta. Välillä parempia aikoja , paljon huonoja aikoja. Tuntuu että tämä on loputon suo, koskaan et pääse eroon täysin. Puolet työkyvystä mennyt, tuntuu että syrjäytyy kokonaan työelämästä. Mihinkä minustakaan enää on?? Turha yrittää opiskella uutta ammattia, ei voimat riitä. Masennus on syönyt muistia, asiat unohtuu ja uuden oppiminen kuormittavaa. En vaan muista asioita,  edes mitä omassa elämässä tapahtunut. Sairastun varmaan muistisairauteenkin vanhempana. Ei ole muuta suuntaa kuin alaspäin.  Muutama hyvä asia elämässäni on miksi vielä jaksan. Ne jos menetän, ei ole enää mitään.  Ammatti ja työelämä melkein jo menetetty.  Vaikea myöskin vaan olla kotona,  ei ole tekemistä päivästä ,tunnen itseni luuseriksi. Nuorempana haaveilin kovasti opiskeluista ja mitä tekisin työkseni. Mikään ei toteutunut ja elämässä ollut niin paljon traumaattisia tapahtumia että ajattelen elämäni ollut melkein pelkkää paskaa. Pilalla.