Masennus ja työelämän paineet
Miten kukaan masennukseen sairastunut kestää työelämän paineita? Itselläni on todettu keskivaikea masennus. Lääkäri määräsi sairaslomaa viikon ja olinkin kotona viisi arkipäivää. Sinä aikana töistä pommitettiin jatkuvasti viesteillä ja monet kyselivät uteliaina vointiani. Minulle laitettiin kaksi työvuoroa sairaslomaviikon lauantaille ja sunnuntaille.
Teki mieli sanoa sairasloman jälkeen kaikille, että minun täytyy nyt koittaa nukkua ja/syödä sekä hoitaa töissä perusasiat. En pysty muuhun. En kuitenkaan uskaltanut mainita masennuksesta kenellekään. Työsuhteeni on määräaikainen, toukokuun alkuun asti. Olen melko varma, ettei sitä jatketa enää, mutta koitan silti sinnitellä töissä parhaani mukaan.
Aamulla on vaikea nousta sängystä. Illalla en saa unta, vaan murehdin kaikesta. Päivisin muistini pätkii ja olen itkuinen. Onneksi pian on palkkapäivä ja saan rahaa lääkärin määräämiin mielialalääkkeisiin.
Miten te muut masentuneet jaksatte töissä? Itse käyn kerran kuussa psykologilla ja nyt tosiaan myös lääkärillä. Sekin stressaa, koska tulee taas poissaolo töistä ja joutuu häpeämään.
Tämä teksti on ehkä sekava, koska kirjoitan sitä niin väsyneenä. Ehkä täältä saan kuitenkin jonkun vastauksen tai reaktion hätääni.
Moi!
Mulla on ollu keskivaikea masennus diagnoosi jostain vuodesta 2010 ehkä. Sinä aikana kaksi pidempää 1-3kk sairaslomajaksoa, muut sairaslomat olleet sitten flunssaa tms. Kun saa masennuksen hoidon kohdalleen niin jaksaa töissä. Mut se tosiaan vaatii eka sen pidemmän sairasloman. Johtuuko sun masennus työuupumisesta vai henk.koht elämästä? Varsinkin jos se johtuu töistä ni tarviit pidemmän sairasloman, ei viikko riitä. Jokatapauksessa sun pitää nyt eka alottaa se lääkitys ja ehkä olla vielä sairaslomalla jotta saat mahdolliset univelat kuitattua ja koottua itses. Jos se johtuu henk.koht elämästä ni sit ehkä se työ voi olla hyvä asia ettei oo vaan siellä kotona miettimässä asioita. Tai jos on sairaslomalla ni käy ulkoilemassa ihan vaikka kävelyllä tai kaverilla kahvilla/teellä/mehulla tai perheenluona tms. Ettei jää sinne omaan kotiin neljän seinän sisälle ihan pelkästään. Tää on siis mun mielipide (pakko korostaa sitä).
Mua auttaa jaksamaan kun viikossa on väh yksi totaallinen vapaapäibä jolloin hengaan kotona kotivaatteet päällä ja käyn korkeintaan postilaatikolla. Mut kotonakin kannattaa olla jotain tekemistä. Jos et tykkää käsitöistä ni kokeile niit aikuisten värityskirjoja. Aivot lepää mut joutuu keskittyy siihen väritykseen. Itsellä helpottaa käsityöt ja tv:n katsominen. Katson sarjoja.
Mutta siis, kun lääkitys ja hoito on kohdallaan niin pystyy hyvin käydä töissä mut alkuun vaatis kyl pidempää sairaslomaa. Ja ei kannata ajatella et mitä muut ajattelee. Jos ne on aikuisia ja käyttäytyy kun aikuiset niin ne ymmärtää. Jos ei, ni älä välitä. Ja voit olla ihan vastaamatta kokonaan niihin viesteihin tai sit kerrot totuuden. Masennus ei oo enää mikään harvinainen, ihan varmaan jokanen tuntee jonkun edes kaukasen sukulaisen ketä sairastaa sitä. Mulla työkaverit tiesi totuuden, lopulta vaikka oli se kyl vaikeeta kertoa. Mut kun kertoi ni pikkuhiljaa tajusin että niin oli helpompaa.
Toivottavasti saat itses kuntoon ja saat uuden työsopimuksen.