Masennus ja takapakkia toipumisessa
mitä kannattaisi tehdä tai missä vaiheessa huolestua kun nyt toista vuotta parannellut masennusta ja yhtäkkiä vointi ja energia romahtanut merkittävästi, tätä jatkunut varmaan kolme viikkoa jo.
Psykiatrin kanssa juttelin, ja sain sieltä jotenkin koruttoman ”jokainen toipuu omalla tahdillaan ja taantuminen kuuluu joskus prosessiin” eikä terapeuttikaan ”ota vakavasti”. En ole nyt hurjan ahdistunut ja huolissani, mut toisaalta on sellanen tunnelma että ei tämä nyt ihan näinkään voi mennä.
Eli onko kellään kokemusta jakaa vastaavista kuvioista?
Moi,
Olen samassa tilanteessa. Sairastan toistuvaa masennusta, takana viides vakava masennus. Käyn terapiassa kerta viikkoon. Taas huonompi vaihe menossa...en tiedä viekö masennukseen vai meneekö ohi...Tätä ollaan nyt terapiassa työstetty.
Onko sinulla useampia masennuksia taustalla?
On useampia kausia ollut, muutamasta saanut diagnoosin ja selvästi nyt ollut sitten välissäkin kausia jotka olisivat ehkä dgn ansainneet.
Aiemmin olen ”parantunut” luultavasti vain unohtamalla oireet tai turtumalla niihin, mietin edellisen diagnoosin ja nykyisen välistä aikaa, enkä muista että olisin erityisesti nauttinut tai iloinnut mistään (vaikka mun elämä oli tosi hyvin). Vasta tämän nykyisen masennuksen yhteydessä tajusin, että nimenomaan tollanen tasainen ja tylsä ja tyhjä olo voi olla masennuksen oire, ettei siis välttämättä ole surullinen tai itsetuhoinen kuten joskus aiemmin olin. Eli nyt suhtaudun kyllä paljon vakavammin tähän paranemiseen ja omaan oloon - ja siksikin olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia muilta.
muutenkin olisi kiinnostavaa ymmärtää lisää tästä paranemisprosessista, vaikka tiedän että se on kaikilla vähän omanlaisensa. Sairastumisesta ja oireista tuntuu olevan vaikka millä mitalla tarinaa, mutta paranemisesta on yleensä vain pari lausetta tyyliin ”läheiset oli tosi tärkeitä” tai ”luonnossa liikkuminen auttoi minua”. Pöh, hyvä jos auttoi, mutta haluaisin tietää lisää