Olen 31-vuotias nainen Helsingistä. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, itse maanis-depressiivisuus kuvaa mielestäni paremmin sairautta. Minulla oli kesällä mania-jakso, ja nyt olen sairaslomalla mania-jakson jälkeisen masennuksen takia. En voi syödä masennus-lääkkeitä, koska minulle voi tulla mania niistä.

Sairauden lisäksi minulla on normaali aikoinakin sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Minulla se ilmenee pään jännittämisenä lähinnä. Eli sosiaalisten tilanteiden pelkoihinkaan en voi syödä mitään lääkkeitä ettei mania yllätä. Nyt masentuneena kaikki jännittämisoireet vaan pahenevat ja napsinkin opamoxeja pelkoihini. Jopa läheisteni kanssa jännitän. Inhottaa syödä opamoxeja niin paljon, en haluaisi jäädä koukkuun niihin. Minun on vain odotettava, että aivoissa serotoniini ja muut välittäjäaineet palaavat normaaleiksi. Viimeksi 2009 masennuksen aikana tätä piti odottaa 3,5 kuukautta.

Aika piinaavaa on: luulisi, että riittäisi yhdelle ihmiselle pelkkä maanis-depressiivisuus, mutta kun pitää vielä olla sos.til. pelkoja kaiken lisäksi. Minulla elämä menee aina uusiksi, kun sairastan manian, ja yleensä se vaatii sairaalahoitoa (minulla on ykköstyypin sairaus, joka on mania-painotteinen). Nyt tulee taas etsiä uusi duuni saikun jälkeen. Ahdistaa miettiäkin jotain työhön menoa tällä hetkellä. Pitäisi vaan keskittyä sairaslomaan ja paranemiseen. Tiedän että kun masennus ohi, jännittäminenkin helpottaa edes vähän.

Onko kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Apua, neuvoja? Miten selvitä sos.til.pelkojen kanssa? Ja juuri jos pelko ilmenee pään jännittämisenä? Olisiko jokin lyhytaikainen terapia hyvä? Tuntuu, ettei avohoidossa sairaanhoitajan kanssa jutustelusta ole sen enempää apua? Ahdistuksen hallinta-kurssikin voisi olla hyödyllinen? Olisin kiitollinen vertaistuesta =)