Ei ole tainnut olla ketään, joka olisi tullut kertomaan... 😉

Hei!
Menin viime kesänä Peijaksen päivystykseen kun olin niin ahdistunut. Sanoin etten pärjää kotona. Lääkäri kutsui päivystävän psykiatrin ja pääsin osastohoitoon.
Osastolla olin aika lailla omissa oloissani. Mitään rakentavaa ohjelmaa ei siellä ollut. Minun omahoitajani oli nuori tyttö joka pari kertaa kävi kysymässä haluatko jutella. Lääkäriaika oli parin päivän päästä. Sanoin että haluan kotiin. Niin sittenpääsin kotiin. Masennuslääkkeeni oli vaihdettu päivystävän psykiatrin toimesta toiseksi ja lähdin kotiin toivoen että uusi lääke auttaa.
En voi suositella sairaalahoitoa parantavana hoitona. Sairaala on vain säilytyspaikka. Sinne on tietysti mentävä jos on itsetuhoinen, mutta muuten sitä on syytä välttää. Hoitajat ja lääkärit eivät vaikuta kiinnostuneilta asioistasi vaan tekevät sen välttämättömän ja ovat muuten omissa oloissaan. Jos vaan jotenkin jaksaa hoitaa itseään kotona, harrastaa liikuntaa ja seurustella läheisten ja ystävien kanssa, ei apua kannata etsiä sairaalasta. Psykiatria ei ole eksakti tiede vaan paljon sen tehosta riippuu ihmisistä jotka sitä tekevät. Jos myötäeläminen ja näkyvä kiinnostus puuttuu ei potilas saa siitä juuri mitään (paitsi jos määrätyt lääkkeet alkavat auttaa).
Mutta jos on itsetuhoinen on sairaala siis oikea osoite!

Kiitos, Doora, tiedoistasi. Minäkin olen saanut kuvan, että Peijas on jonkinlainen säilytyspaikka. Mutta jos sitä tarvitaan hengissäpysymiseen...?

Hei!
Tottakai pitää hakeutua Peijakseen jos on itsetuhoinen. Siellä olet kuitenkin turvassa. Voimia sinulle jatkoon!

Hei. Kyselen vielä... Onko muilla kokemuksia Peijaksesta?