Masennus, ahdistuneisuushäiriö ja työ
Anteeksi, olen uusi täällä enkä oikein osaa tätä vielä käyttää…
Olen kärsinyt eriasteisesta ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä jo yläasteikäisestä. Välillä on mennyt tosi lujaa, välillä vielä lujempaa, ja välillä on vain halunnut hypätä sillalta, kaivautua koloon ja kuolla pois. Ihan mitä vaan.
Sosiaaliset tilanteet ahdistavat, samoin muutos ja uudet asiat. Olen ollut todella ahkera työntekijä, sillä olen tehokkuudellani yrittänyt paikata huonoa itsetuntoani, jos joskus edes minä olisin se kenelle sanotaan, että hyvin tehty 😞 Nyt kun olen palannut hoidon piiriin (15-18veenä pitkä hoitojakso, lähinnä avohoidossa ja lääkehoidolla) olen alkanut miettiä paria viimeistä vuotta enkä edes oikein muista niistä mitään kun olen mennyt niin ylikierroksilla ja ollut silti niin totaalisen loppu 😭
Olen ollut nyt masennuksen takia pois töistä useamman kuukauden ja nyt olisi paluu edessä. Pelkään ihan hirveästi että ajaudun takaisin vanhoihin kaavoihin ja kaikki tähän asti saavutettu vakaus ja toivo paremmasta tulevaisuudesta olisi mennyttä ☹️ Paniikkioireita tulee milloin missäkin, kun tulee jokin flashback vaietusta menneisyydestäni tai jokin asia muistuttaa minua työstä. Olen alkanut eristäytyä muusta maailmasta, jotta kukaan ei näkisi minun olevan näin heikko, vaikka oikeasti toivoisin että joku tulisi luokseni ja sanoisi olevansa tukenani no matter what.
Miten tasapainoilla masennuksen hoidon, ahdistuneisuushäiriön ja stressaavan työhönpaluun välillä ilman että palaa loppuun? 😯🗯️ Miten uskaltaa avata ne kaapit joissa ne pahimmat luurangot on, en ole niistä asioista ikinä puhunut kellekään ja nykyään ne tulevat mieleen kokoajan ja haluaisin vain unohtaa…
Tämä on hieman sekava aloitus mutta toivoisin jonkinlaista vertaistukea/keskustelua siitä, miten työyhteisössä on suhtauduttu tilanteeseen (meillä pieni työpaikka jossa uutiset kulkevat nopeasti eli kaikki jo tietävät…) ja jos on ollut tällainen suorittaja kuin minä, niin sujuiko töihinpaluu kuitenkin kerrasta vai tuliko takapakkia 😑❓
Itse palasin just töihin noin kolmen viikon saikun jälkeen. Alkoi tuntua siltä, että voisi koittaa töihin paluuta, mutta nyt tilanne sellainen, että erittäin epävarma olo omasta suoriutumisesta ja itseensä luottaminen todella heikkoa. Taisin liian äkkiä yrittää töihin paluuta.
Aika näyttää joutuuko tässä uudestaan sairauslomalle...
Itse palasin töihin 4kk:n opintovapaan jälkeen, 2 päivää olin töissä, jatkuvia paniikkikohtauksia ja ahdistusta, uuvahdin ja olin 2 päivää pois, hävetti. Perjantaina otin aamulla minulle määrätyn rauhoittavan lääkkeen, silti ahdisti. En haluaisi käyttää rauhoittavia lääkkeitä enkä varsinkaan olla niiden vaikutuksealaisena töissä, mutta pakko, muuten en pyty tekemään työtä. Pelkään jo etukäteen huomista, olenko taas paniikissa, ahdistuksissa, pakkoajatuksissa.
Myönnön, syrjäydyin vapaan aikana ja nyt pelkään ihmisiä, koen, etten jaksa työssäni, en osaa, enkä pysty.