Hei! Olen kuntoutuja ja epätoivoinen,miksi tämä on niin vaikeaa..aamut pahimmat negatiiviset ajatukset valtaa mieltä,on tosi vaikeaa keksiä positiivista ja samalla ei huvittaisi mikään..olen töissä ollut 3kk ja jatkan sopimusta..tästä pitäisi olla hyvillään mutta en koe sitä..ahdistus pitää otteessaan ja sen takia töissä kamalaa..vertaan itseäni muihin muut terveitä..miten kuntoutujat jaksatte päivästä toiseen?kävely on hyväksi mutta alitajunnasta tulee raskaita ajatuksia..käsittelen jotenkin niitä,ahdistus pahenee,mutta kotona huomaaan se vähän hellittää..mutta tulee kohta uudelleen takaisin..onko tämä normaalia?olen lääkityksellä sepram ja ketipinor uneen..