Hei.

Minulla oli pitkään vaikea parisuhde, n,4vuotta kunnes puolisoni kaltoinkohteli ja jätti yks kaks. Tästä on nyt pari vuotta ja en ole oikein päässyt eteenpäin edes terapeutin kanssa. Samaan aikaan äitini sairastui syöpään jota ei voida parantaa. Äiti elää edelleen ja on erittäin masentunut. Niinkuin minäkin. Isä minulla on elossa, mutta hänkin sairastaa skitsofreniaa. Joten olen todella yksin!

Minulla on yksi hyvä ystävä, luojan kiitos. Mutta kyllä niitä lisää kaipaisi. Menetin kaikki tutut erossa ja osittain vetäydyin suhteista myös itse… jäin niinsanotusti vain sohvalle makoilemaan ja murehtimaan.

Pari osastojaksoa on kohottanut oloa hetkellisesti.

Nyt elämäni on siinä pisteessä ollut, että en meinaa enää jaksaa. Olen ravannut päivystyksessä, mutta ilmeisesti kaikki hoitopaikat ovat täynnä. Minun pitäisi olla selvästi itsetuhoinen. Tämä masentaa entisestään. Tämä odottelu.. Lääkärien eri mielipiteet..

Oletteko kokeneet vastaavaa ja millaista kohtelua olette saaneet? Sain lääkkeet kotiin ja toivon niiden vielä auttavan. Diagnoosini on psykoottinen masennus, eli vakavin. :/ 🤔