Masennuksen kourissa
Hei kaikille! Löytyisiköhän täältä muita masennuksesta kärsiviä?Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kohtalotovereiden kanssa.Olen 37v nainen ja jo 20 vuoden kärsinyt toistuvasta keskivaikeasta masennuksesta. Aiemmin mulla oli lääkityksenä sertraliini ja mirtasapiini,ne auttoivat aikansa kunnes masennuin taas.Nyt olen syönyt voxraa ja ketipinoria reilun vuoden päivät sekä on opamox tarvittaessa.Mulla oli ihan hyvä kausi viime keväästä tän vuoden alkupuolelle asti.Pääsin silloin jopa opamoxista(15mg) kokonaan eroon ja sosiaalisten tilanteiden pelko helpotti. Masis alkoi oireilla pikkuhiljaa kun sain tietää äitini kuolemasta,kuolemasta on nyt 3kuukautta. Hän sairasti useita vuosia syöpää.Emme kyllä
olleet kovinkaan läheisiä mutta silti kuolema tuntui tosi pahalle.Olin tuntenut häntä kohtaan katkeruutta siitä miten tylysti hän mua lapsena kohteli.Hän joutui kasvattamaan mut yksin ja lapsuuteni,nuoruuteni oli turvatonta aikaa.Sain enemmän moitteita kuin kehuja jne. Olimme suunnitellut menevämme hänen luona käymään pitkästä aikaa,mutta tulikin esteitä ja oli tarkoitus mennä myöhemmin,mutta hän ehtikin kuolla.Syöpä oli levinnyt luustoon,maksaan.Mulle kerrottiin et sytostaattihoidot olivat olleet hänelle liian rankkoja ja siis ilmeisesti hän ei niitä enää jaksanut.En ehtinyt edes soittaa hänelle.Kävimme katsomassa häntä ruumishuoneella ja se oli aivan kamalaa.Jakselin hyvin tammikuun alkupuolle asti ja olin tyytyväinen kun depis ei tullut,mut sitten se alkoi hiipiä salakavalasti elämääni.Oli välillä hyviä päiviä,hoitajani arveli mun kärsivän vaan stressistä ja yritin tehdä kaikkeni ettei depis kehittyisi,mutta ei auttanut.Nyt sitten kokeillaan oisko ketipinorin nostosta apua,toivottavasti 😯🗯️
Olen 37-vuotias nainen ja kärsinyt koko ikäni masennuksesta, se alkoi jo teini-iässä mutten tajunnut hakea apua siihen silloin ja kesti kauan ennenkuin muutenkaan hain sitä.
Välillä on ollut parempia aikoja, mutta sitten taas ahdistun tosi helposti. Olen koettanut sinnitellä, vaikka koko elämänhalu on toisinaan kateissa. Eläkkeellä olen ollut koko aikuisikäni, sitä häpeän paljon eikä siitä moni tiedä. Pään takia mutta myös kroonisten kipujen, lääkkeitä menee sepram 40mg, tramadol kipuihin, opamox 15mg mitä olen joutunut ottaa päivittäin ahdistukseen ja ketipinor vaikeaan unettomuuteen. Vaikeana asiana olen kokenut sen ettei oman äidin kanssa olla juuri missään tekemisissä, sille pitäisi aina vain esittää että hyvin menee eikä mistään saisi valittaa. Tuntuu niin hylätyltä ☹️ Olen viime aikoina joutunut kokemaan muutenkin monia menetyksiä ja talousasiat ovat päin helvettiä. Joten onko ihmekään että masentaa...Hieman lohduttaa että on muitakin, joilla vaikeaa kestää tätä elämää
Hei!🙂🌻 Tässä ketjussa on paljon samoja ajatuksia/totuuksia kuin itselläni. Nyt kirjoitan vain vähän nähdäkseni kirjoittaako joku vielä tähän. Olisi 'mukava' vaihtaa kuulumisia masennukseen ja sen kanssa jaksamiseen liittyen.😀 Nyt kuitenkin pakko mennä nukkumaan. Päivän nukkumiset vievät yöunen mahdollisuuden...
Masentaa ,ahdistaa. Huominen työpäivä pelottaa. Tämä viikko ollut
melko kaoottinen mun osalta. Ymmärrys asioihin välillä täysin hukassa.
Kunhan olen joten kuten yrittänyt työni hoitaa. Melkoista sähläystä välillä.
Yöunet heikkoja. Pikku pätkissä unet. Painajaiset seurana.Olen niin väsynyt.
Äsken nukuin tuolissa meni elokuvasta pitkä pätkä ohi. En tiedä mikä neuvoksi.
Ei tämmöistä kauan jaksa. Alkaa tulla pahempia virheitä töissä.😟
Hei Sarrukka,
toivon sinulle mukavaa alkanutta viikkoa. Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee!
Välillä on pahoja aallonpohjia ja toivottomuutta minullakin. Toiset päivät taas parempia.
Kävin labrassa jatkoseurannassa sokerin ja kolesterolin takia. Sokerit olivat normaalit, mutta kolesteroli koholla. Että dieettiä pukkaa päälle. Pitää ostaa kalaöljyjä. Kaurapuuron olenkin jo sisällyttänyt ruokavalioon. Vähän muita hiilareita.
Kaljan kanssa läträilyt pitää totaalisesti unohtaa, kun ei siitä tosiaankaan seuraa kuin ongelmia!
Voimia🙂👍
Hei Liisa Ihmemaa. Toivotan voimia sinulle että pystyt kaljan juonnin
lopettamaan. Entisenä alkoholistina tiedän ei mikään helppo juttu.
Minulla myös kolesteroli koholla samoin sokeriarvot. Tosin vielä kovin
pahasti onneksi. Olen lopettanu ns. roskaruoan syönnin. Lihapiirakat.
hampurilaiset ym. Marjoja , kasviksia ym lisännyt. Syksyllä tulee
työterveystarkastus kait sitten taas otetaan verikokeita. Näkee mikä
tilanne.
Voimia sinulle🙂👍
Hei Sarrukka,
tässäpä taas varoittava esimerkki juomisesta. Olin kuivin suin viikon. Pämppäsin eilen sitten kaljaa siihen malliin, että kutsuin poliisit paikalle. Ei meillä suukopua ihmeempää. Poliisi vaan sitten sanoi, että ovat kuulemma kyllästyneet meidän juttuihin. Kyseli, että haluanko putkaan. Kyseli, työtilanteestani. Sanoin suoraan, että yhteiskunnan elättihän minä. Siihen sitten vielä lisäsi, että" meidän rahoillahan sinä sitten elät." Omg!
En tiedä, olen vain niin kypsynyt elämääni, jos sitä voi siksi enää sanoa. Tuntuu vaan selvin päin semmoselta, että miksi minä enää edes elän. Turhalta. Voisinhan mennä vaikka työharjoitteluun, mutta ahdistaa se, että joka päivä pitäisi herätä ja skarpata, työtä tyhjää, niinkuin kuolemaa. Viiden kympin kriisi pukkaa päälle, kuin höyryjuna. Mulla on semmonen eksistentaalinen frustraatio.😭
Hei!
Olen myös tosi masentunut.Elämä ei kiinnnosta.Joudun taistelemaan yhteiskunnan kanssa raha-asioista koko ajan.
Mäkin olen ns.yhteiskunnanelätti.
Ymmärrän hyvin edellistä kirjoittajaa.Menisin mielelläni töihin,mutta systeemi tehty että pätkätyöt ei kannata.
Sitäpaitsi alkaa olla niin loppuunpalannut olo etten pystyisikään töihin.
Olen saanut muka 2 työkkärirahaa saman kuun aikana.En kyllä ole nähnyt niitä.
Tuomio kuulemme ikuinen.
Muutetettiin ja olin onnelllinen kunnes näin omavastuun.Mihinkään ei jää rahaa.Asunto onkin kuulemma liian pieni.Aluksi omavastuu oli vähän pienenpi kun en ollut saanut tätä rahaa mitä en ole nähnyt.
Haluaisin yrittää mutta kapuloita työnnetään rattaisiiin.
Onko jollain muulla kokemusta tästä merkillisestä kertoimesta?
Hei, niiskutusneitokainen
Tuntuu, että tarvitsis irtiottoa elämästä. Mutta miten sitä ottaa mitään irti, olemattomasta. Ajattelin, että jos vaikka telttaretki. Mut sitten taas toinen puoli. Jos masentaa, niin ei jaksa. On niin helppo tarttua huonoihin oljenkorsiin, mitkä eivät kannattele.
Käytiin joskus huonoina hetkinä diakonilta hakemassa ruokalappusia. Viimeinen niitti oli se, kun diakoni sanoi, että onhan teillä edes 5 senttiä rahaa, ettei koirat kintuille kuseksi. Sen jälkeen erottiin kirkosta.