Parisuhteemme on kriisissä. Mieheni ja minä olemme alle nelikymppinen pari, 11 vuotta yhdessä, naimisissa, ei lapsia. Pari vuotta sitten kärsin terveysongelmista. Jouduin gynekologiseen operaatioon. Halusin keskustella mieheni kanssa mahdollisimman paljon kaikesta, ettemme etääntyisi ja jotta seksielämämme, joka oli ollut hyvällä mallilla, ei kärsisi. Ahdistuin entistä enemmän, kun mieheni hermostui ja kimpaantui, minun ”takertuessani liikaa” hänen mielestään. Yritin jotenkin sinnitellä koronavuosien läpi, mutta tunsin olevani yksin sairauden pelon kanssa. 

Syyllistyin henkiseen pettämiseen. Viestittelin somessa erään miehen kanssa. Kerroin ongelmistani ja sain hänestä kuuntelijan. Juttelimme myös harrastuksista, kirjoista ja elokuvista.Tapasimme kerran, kävimme kahvilla. Tiesin, ettei välillemme voisi kehittyä mitään fyysistä suhdetta. Mutta viestiemme sävy oli välillä flirttaileva. Tunsin syyllisyyttä ja lopetin viestittelyn. Vähitellen tervehdyin ja mieheni ja minun suhteeni alkoi normalisoitua. Sain tukea lukemisesta ja kävin juttelemassa terapeutin kanssa. Nyt mieheni kuitenkin sai tuon suhteen selville ja on raivoissaan. Ei tiedä, miten haluaa jatkaa elämää. Rakastan häntä enkä haluaisi erota. Olen tosi ahdistunut tilanteesta.