Moi!Itse sairasta samaa ja olen työelämässä mukana.Kun oikein väsyn on varalla lääke joka helpottaa outoa ahdistusta ja kaikkea mikä tautiin kuuluu.Deprakine on se lääke jota käytän joka päivä,mutta kun mieli lähtee keinuun on lisälääke pakko ottaa.Tulee suhteettomoia syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita muuten,sekä häpeä siitä ,että en jaksa.Pahinta omassa työssä on se,että joutuu koko ajan olemaan muiden kanssa tekemisissä vaikkei jaksais,se kuluttaa.Kurja sairaus ja joskus olen niin väsynyt pahan kauden jälkeen ettei jaksais nousta edes sängystä.Voimahali sulle meitä on...paljon🙂👍

Hei koiraneito🙂
On surullista että olet sairastunuy maanis-depressioon mutta on hyvä kun olet saanut diagnoosin ja lääkityksen. Sinun on varmasti parempi olo kun syöt lääkkeesi. Kaksi sukulaispoikaani sairastuivat myös ja heidän elämänsä jatkuu ihan normaalina, käyvät työssä ja kulkevat kultaista keskitietä.Poikani ei ehtinyt saada diagnoosia tai lääkitystä vaan päätti päivänsä äskettäin.
Toivon sinulle aurinkoista 🙂🌻 kevättä . Kyllä se siitä🙂👍

Ikävä kuulla sososad poikasi kurjasta kohtalosta. ☹️ nuo on aina tosi inhottavia juttuja elämässä ja niihin sisältyy hirveästi surua ja tuskaa. ☹️ olen nyt syönyt noin kuukauden verran minulle määrättyjä lääkkeitä ja oloni on kyllä kieltämättä paljonkin tasoittunut, ei ole enää niin rajuja puolelta puolelle mielialan ailahteluja. 🙂 ja näköjään tuo lääkitys toimii mulla ihan suht.pienillä annoksilla, ainakin lääkäri sano et nuo määrät on todella pienet. 🙂

Ainut ongelma mikä tuli matkaan kun toi masennus saatiin pois mitä kärsin jo n.2 k ja silloin halusin vaan aina nukkuu on se että kun se hävis ni iski sit tietty tää menovaihe päälle ja yöunet alkoi jäämään ihan vain muutamaan tuntiin yö. ☹️ no, nyt siihen tuli lisälääke joka takaa mulle kunnolliset yöunet ja rauhoittaa myöskin samalla tuota menevää olotilaa..kyllähän noiden lääkkeiden käyttö mietityttää vieläkin mut ei ehkä enää niin paljon kuin aiemmin sillä olen huomannut ettei ainakaan mulle ole noista lääkkeistä tullut mitään haittavaikutuksia vaik nois luetellaan jos jonkin näköisiä haittavaikutuksia. 🙂 ja muutenkin nyt tuntuu olo ihan tasapainoiselta ja hyvältä. Että ehkä tästä kuitenkin voittajana selvitään! 🙂🌻

Koiraneito🙂🌻
Ompa mukava kuulla että voit paremmin. Aina kaikista lääkkeistä varoitellaan pitkän kaavan mukaan ,mutta eihän se tarkoita että niitä sivuvaikutuksia tulee. Joudun itsekkin ottamaan masennuslääkkeitä että pysyn edes jotenkin kasassa. ,ottaa niin koville pojan kuolema. Minäkään en nuku hyvin vaikka on unilääke. Heräilen monta kertaa yössä.Onneksi olen vielä sairaslomalla ainakin huhtikuun loppuun. Yritän tässä selvitellä ja käsitellä tätä asiaa. Olen löytänyt pojan kirjoituksia ja mietiskelen niitä.Pojallani on ollut paha olla eikä me muu perhe tajuttu sitä ja se tässä teettää työtä kun yrittää selvittää asioita vaikkakin se on myöhäistä nyt kun poikaa ei enää ole.Kuitenkin minä sitä asiaa työstän kun en muutakaan voi.
Mutta sinun puolestasi olen tosi iloinen kun voit paremmin.Kyllä se elämä voittaa ja sinuakin kantaa🙂👍
Kirjoitellaan ja paljon voimia sinulle T:sososad

Hei koiraneito. Minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö puolitoista vuotta sitten, ja se oli minulle alkuun niin suuri shokki etten halunnut edes puhua kenellekään koko asiasta. Olen opiskellut koko ajan diagnoosin jälkeen, mitä nyt viime talvena jouduin sairaslomalle masennuskauden takia. Minua pelottaa aloittaa vahvempi tasaava lääkitys, ja tällä hetkellä ei olekaan muuta kuin masennuslääke sepram päivittäisessä käytössä, vaikka psykiatrini kovasti taivuttelee minua vaihtamaan lääkityksen Litoihin. Olen hyvin negatiivinen uuden lääkkeen aloittamisen suhteen, etenkin kun alkuaikoina pitää jatkuvasti käydä testeissä tutkituttamassa munuaisia, nuo Litot nimittäin voivat olla aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa.
Olen sitä mieltä että kaksi-suuntaista sairastavan ihmisen on mahdollista sopeutua yhteiskuntaan ja käydä töissä, mutta tietysti sairastuneen ehdoilla. Ainakaan itse en koe pystyväni esimerkiksi kolmivuorotyöhön, tarvitsen mahdollisimman tasaisen päivärytmin välttääkseni suurempia mielialan notkahduksia. Tsemppiä sinulle!🙂👍

Mulle diagnoosi oli helpoitus, sain vihdoinkin tietää miks oon tämmöinen

Drakan 11.02.2009 klo 08.12

mulla todetiin kanssa ihan hiljatain 5.2.2009 ja aloitin lääkityksen olet tällä hetkellä vielä sairaala hoidossa. olen ymmärtänyt että oikeella lääkityksellä, päivä rytmillä ym.saadaan hyvin tuloksi ja kykenee palamaan takaisin työ elämään ja elämään sairauden kanssa
mutta tää on mullekin aivan uutta ja päässä pyörii miljoona kysymystä. sain hyvän oppaan lääkäristä jossa kerotiin tästä sairaudesta ja siinä oli mieliala kalenteri mitä pystyy täytään päivitäin.

tsemppiä sinulle

Sososad, on todella kurjaa kuulla että kärsit noin kovasti poikasi kohtalosta. ☹️ toki aina toivoisi ettei kukaan tekisi itselleen noin mutta ikävä kyllä aina noihin asioihin ei voi vaikuttaa. ☹️ syyllisyyttä se varmaan herättää mutta ethän voinut tietää mitä poikasi hautoi, yleensä nämä jotka eivät asiasta mitään puhu myös tekevät sen. ☹️

Itselläni menee tällä hetkellä jo paremmin, lääkitystä jouduttiin kertaalleen vaihtamaan tuon mun unettomuuden takia nyt syön siihen säännölliksesti iltaisin ketipinor 25 mg 3 tbl ja aamulla otan kanssa 1 tbl:n ketipinoria tasaamaan mielialaa päivän ajaksi. Itse olen kokenut tuon lääkkeen mulle todella hyväksi, tunnen jopa tällä hetkellä olevani tasapainoisempi kuin pitkään aikaan. 🙂 tietty rinnalla menee myös masennuslääke muttei kummastakaan noista lääkkeistä oo tullu ainakaan mulle mitään haittavaikutuksia ja töissäkin menee nyt paremmin kun ei ole koko ajan hermot pinnassa väsymyksen takia vaan oon iloinen oma itteni enkä jatkuvasti uupunu ja väsynyt. Mullahan tuota unettomuutta oli jo kesästä asti, nukuin aina vaan kork.2-3 tuntia kerralla ja heräsin ni vaikka olisin nukkunu koko päivän ni silti tuntui kuin en olisi nukkunut silmällistäkään. Mutta juuri tää lääkäri sanoi että sen takia olen ollutkin niin väsynyt/uupunut/pinna kireellä ku en oo päässy missään vaiheessa syvän unen vaiheeseen ja tämä on kuulema hyvin tyypillinen oire bipoa sairastaville..no, enpä minä sitä silloin tietenkään osannut edes ajatella nyt vasta kun lääkäri asian kertoi ni hokasin et näinhän se on varmaan ollutkin sillä nykyään nukun sen n.8 tuntia yössä ja herään virkeenä aamulla ylös. Kauppoihinkaan ei ole enää sellainen hinku mikä oli aiemmin eli kaikin puolin oma tilanteeni on parantunut roimasti lääkityksen myötä! 🙂

Itselläni on tällähetkellä aika seesteinen olo, on aika harvinaista mulle, sillä olen masennuksen puolella enimmistön aikaa.

Toivon paljon voimia jaksaa kaikille bipoille!

Mä ehdotin itse lääkärille diagnoosin vaihtoa, kun kohta neljä vuotta oon syönyt masennuslääkkeitä eikä mistään oo ollut mitään apua. Kuukauden oon syönyt nyt Lamictalia. Saas nähdä onko tästäkään mitään iloa.

Lääkkeillä ei oikein onnistu saamaan henkiin kuollutta koiranpentua. 😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭

Mula on nyt asiat jonkin verran paremmin, tää mun psykiatri on siis tosi pätevän olinen ja se kyl oikeesti välittää potilaistaan hyvin paljon. Paljon olen häneltä kysynyt tästä sairaudesta ja mitä kaikkee voi olla edessä ja jos notkahduksia tulee mun ei tarvi ku soittaa hänelle ni hän miettii sit aina et pitääkö lääkitystä muokata.

Muutenkin oon oppinu elämään tän taudin kans ja huomannu et ei nuo lääkkeet nyt semmoista myrkkyy oo mitä ensin pelkäsin. Selviydyn nykyään töistänikin mielestäni paljon paremmin ku ei mielialat ailahtele laidasta laitaan. Ja nyt jouduttiin se ketipinor nostamaan ku mul alko aika menorikas vaihe tuos joku aika sit. Syön sitä nykyään 200 mg/ vrk ja masennuslääke poistetaan nyt kokonaan koska se vaan sit vielä lisää aktivoi entisestään ja tällä hetkellä sitä en ainakaan kaipaa.

Ainut pieni ongelma on se et nuo lääkkeet ei kyl oo ihan halpoja mut onneks mul nyt ainakin vielä on ollu varaa ostaa ne. Aika vaikee kuulema saada noita lääkkeitä kokonaan korvattaviks, tarvittais aika vahva näyttö psykoottisesta masennuksesta enneku sen vois hakee.

Ite teen vaan pelkästään yövuoroja työssäni ja täytyy sanoo et just tuo säännöllisyys on mulle hyvä juttu. Ei tarvi sit enää huolehtia siitä et jaksaako herätä aamul töihin ku tekee vaan yövuoroa mikä sopii mun rytmeille kaikista parhaiten. Kyl se psykiatri alkuun vähän mietti et onko yövuoro mulle ihan viisas juttu mut sit ku sanoin et enemmän mä stressaan siitä aamuvuorosta ni myönsi sit et kyl se yövuoro taitaa vaan mulle sopia vaikkei sitä yleisesti maanis-depressiivisille suositella..mut mä en muutenkaan oo mikään normaali tapaus, oon niin omalaatuinen ku olla voi et nuo kierot elämänrytmit sopii mulle parhaiten. 😀

Mites sun vointi sososad on, joko yhtään tuska helpottanu?

Voimia kaikille ja nautitaan keväästä, nythän on ns. "meidän aika". 😀

Nyt on jo jonkun aikaa mennyt ihan hyvin tän sairauden kanssa oon löytäny nyt oman tasapainoni takas ja elämä taas jatkuu niinku ennenkin. En ite asias enää hirveesti edes ajattele koko asiaa, sen on jo oppinu hyväksymään ja jos voinnissa jotain muutoksia ni heti vaan yhteys lääkäriin joka sit taas miettii jatkot.

Ikävä asia vaan varjostaa nyt minua, sain kuulla meijän iskältä et pappa kuoli yllättäen vapun vastaisena yönä aamuyöllä. ☹️ nyt pitää sit lähtee ostamaan vaatteet sinne hautajaisiin ja sit tilaamaan kukkalaite ym. Itellä ollu kyl varsin surullinen vappu tänä vuonna ei kyl oo mitenkään mieli tehny mitään juhlia. ☹️ vaikka olihan meijänkin pappa jo hyvin iäkäs mut kyl se silti aina sattuu ku läheinen kuolee. ☹️

Parin viikon pääst onkin sitte hautajaiset edessä, saas nyt nähä miten saan pomoni kans työvuorot sovittuu et saisin vapaaks sen viikonlopun.

Että näin tällä kertaa.. ☹️