Eli en mahda kivuilleni mitään. Nyt olen tavallaan luovuttanut. Aion vain kärsiä. Se on nyt tehtäväni. Kärsiä masennuksesta. Rinta-kivuista. Menen päivän kerrallaan ja katson kuinka kauan jaksan.
En tee itselleni pahaa, mutta annan olla. En yritä koko ajan pyristellä. Jos kerran on kipuja, niin yritän uppoutua niihin ja katson kuinka kauan kestän… Ei mulla muuta…
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.