Menetin elämäni suuren rakkauden, pienen kissani juuri. Nyt on lohduton ikävä ja tuska jäljellä.
Mikään ei enää koskaan ole ennallaan. Rakkaani oli korvaamaton. Käyn yksin tuskaani läpi. Kaipaisin kerrankin ihmistä lähelleni että saisin muuta ajateltavaa.
Se on todellista tuo luopumisen tuska, kun menettää rakkaan perheenjäsenen. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Siihen ei auta kuin aika ja tietenkin se, että voi surusta puhua ihmiselle, joka ymmärtää ja on ehkä kokenut saman. Voimia sinulle.
Olen pahoillani menetyksestäsi. Niin ne eläinystävät vaan voi olla yhtä tärkeitä ja läheisiä kuin ihmisetkin.
Kiitos Mollyan ja Soroppi. Minulle on oikeasti kissani perheenjäseniäni ja tärkeimpiä, tärkeämpiä kuin ihmiset. Yksin asuvana ovat elämänkumppaneita.
Nymphalis Antiopa,
otan osaa sun suruusi.
Joka kerta riipii syvältä saattaa rakas ❤ viime matkalleen.
Olen tuhkannut omat kissani, ja kertonut lapsilleni että uurnat toivoisin tyhjennettävän samassa hetkessä kuin omat tuhkani sitten joskus, jossain paikassa, jota en ole vielä päättänyt.
Hei, menetin rakkaan kissani maaliskuussa yhteiset 15vuotta menivät nopeasti vieläkin ikävöin kissaani joten ymmärrän miten koville ottaa.Se suru repii sisältä rikki joten jaksamista.
Kiitos Täti ja sinä toinen osanotosta. Nyt vaan toivon sydämestäni että kaksi muuta kissaani pysyvät terveinä ja hengissä. Mikään ei korvaa toista mutta on ihanaa kun on vielä nämä rakkaat luonani.