Alkoholisti ja väkivaltainen isä, seksuaalista häirintää, narsistisen ihmisen kynsissä, henkinen- ja fyysinenväkivalta, nöyryytys, ärsyttävä lehmä ja natsi.
Elämäni. Jos sitä siksi voi kutsua. Tuntuu että oon tullu tieni päähän. Oon yrittäjä mutten jaksa nousta sängystä. Mies moittii minkä kerkeää, itse hän ei sitä tajua. Äsken kävi tuossa pyörähtämässä ja kysyi vienkö koirat pihalle ennenkuin ne paskoo sisälle. Vittuilee muttei se sitä tajua.
Oon oikeesti räpiköiny tähän asti. Eilen sain jonkun ihme kohtauksen töissä missä en pystyny liikkumaan. En tekemään töitä loppuun. En vastaamaan kunnolla puheeseen. Mies vieressä yritti saaha miut puhumaan vittuilulla. ”Mitä siinä mätänet?”. Yritti myös hyvällä… kuhan oli tunnin puhunut mätänemisestä ja siitä kuinka en kuulemma pidä työstäni. Mutta kun rakastan sitä. Puolitoista tuntia meni niin nousin. Kerrankin mies olisi halunnut puhua, mutta minä en. On liian myöhäistä.
Haluan päästä pois täältä. Kukaan ei voi auttaa minua. En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä enää. En kenenkään. Kaikki haluaa vaan pahaa ja aattelee omaa napaansa. Eikä kukaan ymmärrä.
Tiesin tän päivän tulevan koska en saa apua. Viime vuonna yritin saada sitä entisen työni kautta, sain, mutta se keskittyi vain työhöni. Ei ollut apua ja irtisanoin itseni. Ei siitäkään ollut apua.
Ulkoapäin näytän kuulemma oikeen pirteeltä, oikeen hyvänä esikuvana jotkut pitää. Onhan se feikattava. Koin etten voi tuottaa pettymystä itelleni kun minulla on melkein kaikki mitä oon aina halunnut. Kuvottaa. Oon niin saatanan ärsyttävä, niinkun mies sanoi aikanaan. Vähän aika sitten olin lehmä kun pyysin viemään viikon vanhat roskat. Ei se tajua.
Silmät ei meinaa pysyä auki. Ne lurpattaa… tekis mieli kääntää kylkee ja nukahtaa ikiuneen. 25vuoden jälkeen ikiuneen.
Vaikuttaa hankalalta tilanteelta, mutta kyllä ihminen selviää pahoistakin tilanteista. Ihmisellä on vaan sellainen kyky, että eteenpäin on mentävä vaikka väkisin...
Olen itse muutama kuukausi sitten myös kirjoitellut tänne, että kohta riistän itseltäni hengen, mutta minullakin tilanne on rauhoittunut. Muista että aika korjaa haavoja. Ei kannata tehdä mitään hätiköityä...
Itsellä auttoi se kun aloin oikeen kunnolla harrastaan liikuntaa ja ulkoilua. Metsässä kävely auttaa hyvin kokoamaan ajatuksia ja se samalla rentouttaa. En aluksi sitä uskonut, mutta nyt kun olen sitä tehnyt niin pitää myöntää, että se tehoaa paremmin kuin minkään näköiset lääkkeet.
Ajattele, että kesä tulee kohta. Valon määrä lisääntyy. Ahdistuksia tulee, mutta ne myös menee, ei kannata ikinä hätiköidä... Kokemusta siitäkin on ja yleensä kun tekee suuria päätöksiä liian nopeasti, niin joutuu kärsimään turhaan...
Mene terveysasemalle hakemaan apua, tai päivystykseen. Ilmeisesti olet käynyt työterveydessä. Lopeta feikkaaminen, ainakin lääkärin vastaanotolla. Tsemppiä!
Minäitse89 metsä on ihan parasta ☺️
Ja kas- et ole ärsyttävä lehmä. Olet ihminen joka tarvitsee apua, jonka pitää sitä pyytää ja saada.
Hei
usko tai älä mutta meitä on monta. Myös minulla on asiat periaatteessa hyvin, mutta usein minut valtaavat ajatukset omasta turhuudestani ja siitä, että en oikeasti ole kenellekään tärkeä enkä arvokas. Järjellä tiedän, että se ei pidä paikkaansa.
Apua saat kyllä varmasti. Jos miehelläsi ei ole kokemusta masennuksesta tms, hän ei ehkä voi ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Mutta moni muu ymmärtää.