Lopputili nyky-yhteiskunnasta?
Jokin ajankohta, onko sillä väliä..
Olen ollut koko kouluaikani koulukiusattu eli kaiken kaikkiaan 11-vuotta. Kukaan ei siihen puuttunut ja se on sanellut oikeastaan koko loppuelämäni.
Aikuisiällä olen ollut alkoholisti, isä ja aviomies. (nyt siis raitis, eronnut ja työtön)
Töitä on tehty mutta aina samalla lopputuloksella, 3-12kk töissä jonka jälkeen parivuotta sängynpohjalla.
Hain apua n.6vuotta sitten ensimmäisen kerran ja sen jälkeen syönyt viittä eri mielialalääkettä.
Viimeinen pisara oli se kun johtava psykiatri kuunteli puolituntia kun kerroin hänelle että nyt on sellanen hetki että henki lähtee. Vastaus oli se että jatka samalla lääkityksellä, kattellaan syksyllä uudestaan.
Siitä menin yksityiselle jossa vastaus oli se että ei voida auttaa kun on hoitosuhde ko.psykiatriin. Muutenkin on kohdeltu ku jotain narkkaria vaikka lääkkeitä olen sekakäyttänyt kerran ja sekin oli 15 vuotiaana.
Lopetin hoitosuhteeni ja lopetin samalla myös kaikki kemikaalit.
Aikaisemmin podin huonoa omaatuntoa esim. luontaistuotteiden käytöstä (ennen hoitosuhdetta mielenterveyteen lopetin ja ajattelin mennä yhteiskunnan sääntöjen mukaan) mutta nykyään ne ovat ainoa asia mikä poistaa ahdistuksen ja itsemurha-ajatukset.
Parasta tässä on se että minut on aina todettu työkykyiseksi vaikka en todellakaan sitä koe olevani.
Tunnen syvää vihaa ja halveksuntaa tätä kaksinaismoralistien luvattua maata kohtaan ja jos minulla ei olisi poikaani, en varmaan olisi tässä universumissa sekuntiakaan.
Miksi kukaan ei tee asioille mitään ennekun vahingoitan itseäni tai muita lopullisesti?
Onko elämä tosiaan tätä ”ihanuutta” loppuun asti?
Alkaa oleen vaihtoehdot vähissä. Soittanut kriisipuhelimeen parikertaa mutta eivät sielläkään osanneet neuvoa että mistä sitä apua vois saada kun sitä on haettu jo lasten neuvolaa myöten.
😟
Hei Kypsä!
Ensin haluan sanoa, että voimia ja tsemppiä, vaikka kertomassasi olotilassa ne aika kliseitä onkin. Mutta kuitenkin niitä lähetän.
Tekstissäsi oli aivan mielettömän paljon yhtäläisyyksiä oman stoorini kanssa ja ymmärrän tunteitasi hyvin.
Minulla prikulleen sama historia ja samat kokemukset yhteiskunnasta ja siitä mitä järkeä tässä kaikessa on. Onko elämän tarkoitus oikeasti pelkkä taistelu?
Aku Ankan elämä kun monet muut näyttää elävän Hannu Hanhina ihan annetuilla olosuhteilla?
Epäoikeudenmukaisuus tässä maailmassa on todella räikeä.
Mutta heti tulee mieleen lapsesi. Sanot että se on syysi elää ja senkin allekirjoitan 100%. Itse sain elämälleni todellisen tarkoituksen kun lapseni syntyi, vaikka puolikuntoisena onkin hoitaminen ollut tosi rankkaa välillä.
Silti yritän aina joskus ajatella, että sainpa ainakin noin ison lahjan, moni ei lasta saa. Joku maailmassa rakastaa minua ehdoitta ja minä häntä. Se itsessään on jo todella iso asia ja syy jaksaa.
Olen varma, että sinäkin löydät mielenrauhaa.
Mitä luontaistuotteita olet kokenut hyväksi?
Yritän itse kovasti nyt kääntyä samaan suuntaan, mutta en tiedä mistä aloittaa. Haluan kemiallisista lääkkeistä eroon.
Voimia sinulle 🙂🌻
Jaksamista sinulle. Ei kannata ajatella, että joku asia menneisyydessä sanelisi koko loppu elämäsi. 🙂 Voit aina itse muuttaa elämäsi kulkua, olethan niin tehnytkin kun olet raitistunut. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin, voisit olla niin pahasti alkoholisoitunut, että olisit jo menehtynyt siihen tai asuisit kadulla.
Olen itsekin törmännyt siihen, että mistään ei tunnu saavan apua. Uskaltauduin juuri monen kuukauden jahkailun jälkeen kysymään apua eräästä kriisikeskuksesta ja vastaus oli, että soitappa jonnekin muualle, meillä ei ole sinunlaisillesi mitään palveluita. Se tuntui masentavalta, koska olin kerännyt pitkään rohkeutta, että pystyin soittamaan. Olen huomannut, että pitää tehdä hirveän paljon töitä löytääkseen itselleen jotain apua.
Minullakin on pieni poika ja ajattelen usein, vaikka mitään muuta syytä ei olisi elää hänen takiaan yritän kaikkeni, että tervehtyisin. Kannattaa yrittää, vaikka vain lapsen vuoksi. Yhteiskunnassa on paljon pielessä, mutta jokainen voi yrittää vaikuttaa niihin asioihin.
Hei!
Minullakin on huonoja kokemuksia psykiatreista (tai siis vain yksi huono kokemus). Sanoin voivani huonosti mutta kuitenkin kehotti jatkossa uusimaan lääkkeet "terkassa". Itse olisin kyllä jatkanut hoitoa mielialahäiriöpoliklinikalla,mutta kun eivät halua hoitaa.
Minäkin toivotan voimia sinulle ja toivon että et tulisi kovin katkeraksi. Itsekin yritän olla tulematta.
Olen kiinnostunut mainitsemistasi luontaistuotteista kun haluaisin kokeilla olisiko niistä apua. Olen lopettamassa Venlaflaksiinin turhana lääkkeenä.
Pojassasi on totisesti tarpeeksi syytä elää. Sama se on minulla, tytär pitää elossa ja töissä. Muuten luovuttaisin. Hoida itseäsi mahdollisimman hyvin niin se on parasta pojallesikin. En osaa sanoa mistä hakisit apua. Itse aion mennä seurakunnan diakonissan kanssa keskustelemaan.En tiedä onko siitä sinulle vaihtoehdoksi. En ymmärrä ettei ksityinen psykiatri auttanut, mitä se hänelle kuuluu joson toinenkin hoitosuhde ollut.
Voimia siis ja kirjoittele!
Kiitos tsempeistä! Tänään taas vähän parempi päivä.
Luontais tuotteet oli vähän niinkun kiertoilmaus eräälle kiistellylle kasville mikä suomessakin on ollut viljelykäytössä mutta muutettu laittomaksi aikojen saatossa.🌻🙂🌻